Eroon filistealaisten joukoista

»Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?» filistealaisten päälliköt tiukkasivat Aakiilta. Tämä oli haluton luopumaan niin tärkeästä liittolaisesta ja vastasi: »Tämähän on Daavid, Saulin, Israelin kuninkaan, palvelija, joka on ollut minun luonani toista vuotta, enkä minä ole havainnut hänessä mitään siitä päivästä alkaen, jona hän siirtyi minun luokseni, tähän päivään asti.»AO2 269.3

Mutta päälliköt pysyivät vaatimuksessaan: »Toimita tämä mies takaisin; palatkoon hän siihen paikkaan, jonka sinä olet hänelle määrännyt. Älköön hän tulko meidän kanssamme taisteluun, ettei hän taistelussa tulisi meidän vastustajaksemme. Sillä miten hän voisi hankkia itselleen herransa suosion paremmin kuin näiden miesten päillä? Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät tämän laulun: ‘Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta’?» Filistealaisten päälliköt muistivat vielä hyvin kaksintaistelusankarinsa kukistumisen ja Israelin silloisen voiton. He eivät uskoneet, että Daavid taistelisi omaa kansaansa vastaan, ja jos hän taistelun kuumuudessa kääntyisi filistealaisia vastaan, hän aiheuttaisi heille enemmän vahinkoa kuin koko Saulin armeija.AO2 270.1

Aakiin oli siis pakko taipua. Hän kutsui Daavidin puheilleen ja sanoi hänelle: »Niin totta kuin Herra elää: sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että olisit täällä leirissä, lähtisit ja tulisit minun kanssani; sillä minä en ole havainnut mitään pahaa sinussa siitä päivästä alkaen, jona tulit minun luokseni, tähän päivään asti. Mutta ruhtinaille sinä et ole mieluinen. Lähde siis takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, joka ei olisi filistealaisten ruhtinaille mieleen.»AO2 270.2

Daavid pelkäsi paljastavansa todelliset tunteensa ja vastasi varovasti: »Mitä minä olen tehnyt, ja mitä olet havainnut palvelijassasi siitä päivästä alkaen, jona minä tulin sinun palvelukseesi, tähän päivään asti, koska en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?»AO2 270.3

Aakiin vastaus sai varmastikin Daavidin mielessään syvästi häpeämään ja katumaan, kun hän ajatteli miten sopimattomia olivat Herran palvelijalle ne petokset, joihin hän oli alentunut. »Minä tiedän, että sinä olet minulle mie-luinen niinkuin Jumalan enkeli», kuningas sanoi, »mutta filistealaisten päälliköt sanovat: ‘Hän ei saa lähteä meidän kanssamme taisteluun’. Nouse siis huomenaamuna varhain, sinä ja sinun herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja lähtekää matkaan huomenaamuna varhain, kun päivä vaikenee.» Näin katkesi se paula, johon Daavid oli sotkeutunut, ja hän pääsi vapaaksi.AO2 270.4