Katumuspsalmit

Daavid oli jo alkanut korjata rikkomuksensa hedelmiä ennen jumalallisen tuomion julistamista. Hänen omatuntonsa oli rauhaton. Hän kuvailee silloista ahdistustaan 32. psalmissa seuraavasti:AO2 303.1

»Autuas se, jonka rikokset
ovat anteeksi annetut,
jonka synti on peitetty.
Autuas se ihminen,
jolle Herra ei lue
hänen pahoja tekojansa
ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
Kun minä siitä vaikenin,
riutuivat minun Luuni
jokapäiväisestä valituksestani.
Sillä yötä päivää oli sinun kätesi
raskaana minun päälläni;
minun nesteeni kuivui
niinkuin kesän helteessä.» Ps. 32:1-4.AO2 303.2

Ja 51. psalmi kertoo miten Daavid katui saatuaan Jumalalta nuhteen sanoman:AO2 303.3

»Jumala, ole minulle
armollinen hyvyytesi tähden;
pyyhi pois minun syntini
suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani,
puhdista minut synnistäni.
Sillä minä tunnen rikokseni,
ja minun syntini
on aina minun edessäni.catdog
Puhdista minut isopilla,
että minä puhdistuisin,
pese minut, että mina
lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa
ja riemua, että ihastuisivat
ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä
minun syntejäni, pyyhi pois
kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun
puhdas sydän ja anna minulle
uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois
kasvojesi edestä, äläkä ota
minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen
autuutesi ilo, ja tue minua
alttiuden hengellä.
Minä tahdon opettaa väärille
sinun tiesi, että syntiset
sinun tykösi palajaisivat.
Päästä minut verenvioista,
Jumala,
minun autuuteni Jumala,
että minun kieleni riemuitsisi
sinun vanhurskaudestasi.» Ps. 51: 3-16AO2 303.4

Tämän pyhän laulun Israelin kuningas sepitti laulettavaksi kansansa julkisissa kokouksissa ja kaiken hoviväkensä kuullen - pappien ja tuomareiden, ruhtinaiden ja sotilaiden läsnäollessa. Viimeisellekin sukupolvelle tämä laulu säilyttäisi tiedon hänen lankeemuksestaan, kun hän siinä kertoi synnistään, katumuksestaan ja Jumalan armosta saata-van anteeksiannon toivostaan. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt salaamaan syyllisyyttään, hän toivoi nyt lankeemuksensa murheellisen kertomuksen koituvan muillekin opetukseksi.AO2 303.5

Daavid katui vilpittömästi ja syvästi. Hän ei yrittänyt mitenkään lieventää rikostaan. Eikä hän rukouksillaan pyrkinyt vapautumaan uhkaavasta tuomiosta. Hän tajusi, miten raskaasti hän oli rik- konut Jumalaa vastaan. Hän totesi sielunsa tahraantuneeksi ja inhosi syntiään. Eikä hän rukoillut vain anteeksiantoa vaan myös sydämen puhtautta. Daavid ei epätoivoisena luopunut taistelusta. Hän uskoi, että Jumalan lupaukset syntisille takasivat hänellekin anteeksiannon ja hyväksymisen.AO2 304.1

»Sillä ei sinulle kelpaa
teurasuhri, sen mina
kyllä antaisin;
polttouhri ei ole sinulle mieleen.
Jumalalle kelpaava uhri
on särjetty henki;
särjettyä ja murtunutta
sydäntä et sinä, Jumala,
hylkää.» Ps. 51:18,19.AO2 305.1

Vaikka Daavid oli langennut, Herra nosti hänet. Nyt hän oli paremmin sopusoinnussa Jumalan kanssa ja myötätuntoisempi lähimmäisilleen kuin ennen lankeemustaan. Iloisena vapautuksestaan hän lauloi:AO2 305.2

»Minä tunnustin sinulle syntini
enkä peittänyt pahoja tekojani;
minä sanoin: ‘Minä tunnustan
Herralle rikokseni’,
ja sinä annoit anteeksi
minun syntivelkani. —
Sinä olet minun suojani,
sinä varjelet minut hädästä,
sinä ympäröitset minut
pelastuksen riemulla.» Ps. 32: 5-7.AO2 305.3

Monet ovat moittineet Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi, kun hän säästi niin suuresti rikkoneen Daavidin, vaikka oli hylännyt Saulin, jonka synnit eivät heistä näytä läheskään niin räikeiltä. Mutta Daavid nöyrtyi ja tunnusti syntinsä, kun taas Saul ylenkatsoi nuhteen ja paadutti sydämensä katumattomaksi.AO2 305.4

Tästä Daavidin elämänvaiheesta voi katuva syntinen oppia paljon. Se valaisee meille voimakkaasti koko ihmiskunnan taisteluja ja kiusauksia, aitoa katumusta ja kääntymistä Jumalan puoleen sekä uskoa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Kautta aikojen se on koitunut rohkaisuksi niille, jotka syntiin langenneina ovat kamppailleet syntitaakkansa alaisina. Tuhannet Jumalan lapset ovat syntiin eksyttyään ja miltei epätoivoisina muistaneet, miten Jumala hyväksyi Daavidin vilpittömän katumuksen ja tunnustuksen, vaikka hän joutuikin kärsimään rikkomuksensa vuoksi. Ja niin hekin ovat rohkaistuneet katumaan ja yrittämään jälleen vaeltaa Jumalan käskyjen tietä.AO2 305.5

Kuka vain Jumalan nuhdellessa nöyrtyy Daavidin tavoin tunnustamaan syntinsä ja katumaan, saa olla varma siitä että hänellä on toivoa. Kuka tahansa vain uskossa vastaanottaa Jumalan lupaukset, pääsee osalliseksi anteeksiannosta. Herra ei koskaan hylkää todella katuvaa sielua. Hän on niitä vastaan, »jotka eivät antaudu minun turviini, eivät tee rauhaa minun kanssani» (Jes. 27: 5), mutta toisaalta hän kehottaa ja lupaa: »Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta» (Jes. 55: 7).AO2 305.6