Sapattivuosi

Joka seitsemäs vuosi pidettiin köyhistä erityistä huolta. Sapattivuosi, joksi sitä kutsuttiin, alkoi elonkorjuun loputtua. Sadonkorjuuta seuraavana kylvökautena kansa ei saanut kylvää eikä kunnostaa viinitarhaansa keväällä eikä liioin varautua korjaamaan pellon tai viinitarhan satoa. Maan luontaista antia he saivat syödä tuoreeltaan, mutta sitä ei saanut koota aittoihin. Sen vuoden kasvu oli jätettävä muukalaisten, orpojen ja leskien vapaasti poi-mittavaksi ja jopa kedon eläinten ruoaksi (2 Moos. 23: 10, 11; 3 Moos. 25: 5).AO2 125.3

Mutta jos maa tavallisesti tuotti vain sen verran kuin kansa tarvitsi elääkseen, niin miten he tulisivat toimeen sinä vuonna, jolloin ei saatu mitään satoa? Jumala lupasi pitää siitä huolen. »Minä käsken siunaukseni kuudentena vuo-tena tulemaan teille», hän sanoi, »niin että se tuottaa teille kolmen vuoden sadon. Ja kun te kylvätte kahdeksantena vuotena, on teillä vielä vanhaa satoa syödä; siihen asti, kunnes yhdeksäntenä vuotena sen sato on saatu, on teillä vanhaa syödä» (3 Moos. 25: 21, 22).AO2 125.4

Sapattivuoden noudattamisen tarkoituksena oli hyödyttää sekä maata että kansaa. Yhden kasvukauden kesantona ollut maa tuottaisi sen jälkeen enemmän satoa. Ihmiset vapautuivat rasittavista peltotöistä, ja vaikka sinäkin aikana oli monenlaista puuhattavaa, jäi kaikille enemmän vapaa-aikaa käytettäväksi virkistykseen ja voimien keräämiseen tulevien vuosien työn varalle. Heille jäi enemmän aikaa mietiskelyyn ja rukoilemiseen, Herran opetuksiin ja vaatimuksiin tutustumiseen sekä kotiväkensä opettamiseen.AO2 125.5

Sapattivuonna heprealaiset orjat oli päästettävä vapaiksi, eikä heitä saanut lähettää pois tyhjin käsin. Herra sanoi tästä: »Kun päästät hänet luotasi vapaaksi, niin älä lähetä häntä tyhjin käsin. Vaan sälytä hänen selkäänsä runsaasti lahjoja laumastasi, puimatantereeltasi ja kuurnastasi; anna hänellekin siitä, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut» (5 Moos. 15:13,14).AO2 125.6

Työmiehen palkka oli maksetta- va viipymättä: »Älä tee vääryyttä kurjalle ja köyhälle palkkalaiselle, olipa hän veljiäsi tai muukalaisia,joita asuu maassasi. - Maksa hä - nelle hänen palkkansa samana päivänä, ennenkuin aurinko las-kee, sillä hän on kurja ja halajaa palkkaansa» (5 Moos. 24:14,15).AO2 125.7

Erityisiä ohjeita annettiin myös palveluksesta paenneiden kohtelusta: »Älä luovuta orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi, hänen isännällensä. Hän asukoon sinun luonasi, sinun keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkun kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy; älä sorra häntä» (5 Moos. 23:15,16).AO2 126.1

Köyhälle oli seitsemäs vuosi velasta vapautumisen vuosi. Heprealaisia kehotettiin aina tukemaan tarpeessa olevia veljiään lainaa - maila heille rahaa ilman korkoa, Koron ottaminen köyhältä kiellet tiin jyrkästi: »Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoin kuin muukalaista tai loista; hän eläköön luonasi. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa» (3 Moos. 25: 35-37). Jos velkaa ei maksettu vapautusvuoteen mennessä, ei lainapääomaakaan silloin enää voinut saada takaisin. Tässä kohdin varoitettiin kansaa nimenomaan pidättäytymästä antamaan veljilleen heidän tarvitsemaansa tukea: »Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku velje-si, — niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljel- täsi. — Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus: ‘Seitsemäs vuosi, vapautusvuosi, on lähellä’, ja ettet sen tähden katso karsaasti köyhää veljeäsi etkä anna hänelle mitään. Jos hän silloin huutaa sinun tähtesi Herran puoleen, niin sinä joudut syyhyn.» »Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta, sentähden käsken minä sinua näin: Avaa auliisti kätesi veljellesi, kurjalle ja köyhälle, joita sinun maassasi on», »ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee» (5 Moos. 15: 7, 9, 11, 8).AO2 126.2

Kenenkään ei tarvinnut pelätä joutuvansa anteliaisuutensa tähden puutteeseen. Jumalan käskyjen noudattaminen johtaisi varmasti hyvinvointiin. »Sinä lainaat monelle kansalle», hän lupasi, »mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä vallitset monia kansoja, mutta he eivät vallitse sinua» (5 Moos. 15: 6).AO2 127.1