Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 2 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 8—Mooseksen kuolema

    Kaikissa kansaansa koskevissa toimenpiteissään Jumala yhdisti rakkautensa ja armonsa ilmaisuihin selviä todisteita ehdottomasta ja puolueettomasta oikeamielisyydestään. Siitä on heprealaiskansan historia hyvänä esimerkkinä. Jumala oli suonut suuria siunauksia Israelille. Miten liikuttavasti kuvaillaan hänen hellää rakkauttaan sitä kohtaan: »Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä.» Ja kuitenkin heitä rangaistiin rikkomuksista sekä nopeasti että anka-rasti!AO2 70.1

    Jumala on ilmaissut äärettömän rakkautensa lahjoittamalla ainokaisen Poikansa kadotetun ihmissuvun lunastukseksi. Kristus tuli maan päälle ilmaistakseen ihmisille Isänsä luonteen, ja hänen elämänsä oli täynnä jumalallisen hellyyden ja säälin tekoja. Ja kuitenkin Kristus itse julistaa: »Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto» (Matt. 5: 18). Sama ääni, joka niin kärsivällisenä ja rakastavana kutsuu syntistä tulemaan hänen tykönsä saamaan anteeksiannon ja rauhan, on tuomiolla lausuva hänen armonsa hylänneille: »Menkää pois minun tyköäni, te kirotut» (Matt. 25: 41). Kaikkialla Raamatussa kuvataan Jumalaa paitsi helläksi isäksi myös vanhurskaaksi tuomariksi. Vaikka hän niin mielellään osoit-taakin armoaan ja »antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit», hän »ei kuitenkaan jätä rankaisematta» (2 Moos. 34: 7).AO2 70.2

    Kansojen suuri Hallitsija oli sanonut, ettei Mooses saanut johtaa Israelin seurakuntaa ihanaan maahan, eikä Jumalan palvelijan harras anomuskaan saanut hänen tuomiotaan peruutetuksi. Mooses tiesi, että hänen oli kuoltava. Kui-tenkaan hän ei hetkeksikään lakannut huolehtimasta Israelista. Hän oli uskollisesti koettanut valmistaa seurakuntaa siirtymään luvattuun perintöosaansa. Jumalan käskystä Mooses ja Joosua palasivat ilmestysmajalle pilvenpatsaan tullessa ja jäädessä oven yläpuolelle. Täällä kansa juhlallisesti uskottiin Joosuan johtoon. Moo-seksen toiminta Israelin johtajana oli päättynyt. Mutta itsensä unohtaen hän yhä ajatteli kan- saansa. Kokoontuneen joukon edessä Mooses lausui Jumalan ni-messä seuraajalleen nämä pyhästi rohkaisevat sanat: »Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen sinun kanssasi.» Sitten hän kääntyi kansan vanhinten ja virkailijoiden puoleen ja kehotti heitä vakavasti noudattamaan tarkoin niitä opetuksia, joita hän oli Jumalalta saatuina välittänyt heille.AO2 70.3

    Katsellessaan tuota vanhaa miestä, joka niin pian otettaisiin pois, kansa arvosti uudella ja syvemmällä tavalla hänen isällistä hellyyttään, viisaita neuvojaan ja väsymätöntä uurastustaan. Miten usein Mooses olikaan rukoillut Jumalaa päästämään heidät niistä rangaistuksista, jotka heidän syntiensä tähden ansaitusti uhkasivat tuhota heidät! Tunnonvaivat lisäsivät vielä heidän suruaan. Kirvelevin mielin he muistelivat, miten he olivat omilla luonnottomuuksillaan yllyttäneet Moosesta siihen syntiin, jonka vuoksi hänen täytyi kuolla.AO2 71.1

    Jos heidän rakas johtajansa vain olisi saanut jatkaa elämäänsä Ja työtään, ei mikään muu mahdollinen rangaistus olisi koskenut Israeliin niin kipeästi kuin hänen pois ottamisensa. Jumalan tarkoitus oli saattaa heidät tuntemaan, että heidän oli syytä säästää tulevaa johtajaansa niiltä koettelemuksilta, joilla he olivat rasittaneet Mooseksen elämää. Jumala puhuttelee kansaansa ensin suomillaan siunauksilla, ja kun niitä ei arvosteta, hän puhuttelee sitä ottamalla siunauksensa pois, jotta se näkisi syntinsä ja palaisi hänen tykönsä ehyin mielin.AO2 71.2

    Vielä samana päivänä Herra käski Moosesta: »Nouse tänne - Nebon vuorelle — ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö.» Mooses oli usein lähtenyt Herran kutsumana leiristä tapaamaan häntä, mutta nyt hänen oli lähteminen uudelle ja salaperäiselle asialle. Hänen oli käytävä luovuttamaan elämänsä Luojansa käsiin. Mooses tiesi, että hänen oli kuoltava yksinään; kukaan mainen ystävä ei saisi palvella häntä hänen viime hetkinään. Se, mikä häntä odotti, oli niin salaperäistä ja kammottavaa, että hän mielessään kavahti sitä. Ankarimmalta koetukselta tuntui hänen eronsa kansasta, jota hän oli hoivannut ja rakastanut - kansasta, johon hän oli niin kauan liittänyt kaiken harrastuksensa ja elämänsä. Mutta hän oli oppinut luottamaan Jumalaan, ja mitään kyselemättä hän uskoi itsensä ja kansansa hänen rakkautensa ja armonsa huomaan.AO2 71.3

    Viimeistä kertaa Mooses oli mukana kansansa kokouksessa. Hänen yllään oli jälleen Jumalan Henki, ja niin hän ylevin ja liikuttavin sanoin siunasi erikseen jokaisen heimon ja esitti lopuksi yhteissiunauksen heille kaikille:AO2 71.4

    »Ei kukaan ole niinkuin
    Jesurunin Jumala,
    joka kulkee taivasten yli
    sinun apunasi
    ja korkeudessaan
    pilvien päällitse.
    AO2 71.5

    Sinun turvasi
    on ikiaikojen Jumala,
    sinua kannattavat
    iankaikkiset käsivarret.
    Hän karkoitti viholliset
    sinun tieltäsi,
    hän sanoi: ‘Hävitä!’
    Näin Israel asuu turvassa,
    Jaakobin lähde erillänsä
    viljan ja viinin maassa,
    jonka taivaskin
    tiukkuu kastetta.
    Autuas olet sinä, Israel;
    kuka on sinun vertaisesi!
    Sinä olet kansa,
    jota Herra auttaa,
    hän, joka on sinun kiipesi
    ja suojasi.» 5 Moos. 33: 26-29.
    AO2 72.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents