Vähitellen lisääntyvä luopumus

Niin vähittäistä oli Salomon luopumus, että hän oli jo etääntynyt kauas Jumalasta ennen kuin edes huomasi sitä. Todella aivan huomaamattaan hän alkoi turvautua yhä vähemmän jumalalliseen johdatukseen ja siunaukseen ja luotti sen sijaan omaan voimaansa. Vähitellen hän pidätti Jumalalta sen kuuliaisuuden, jonka piti tehdä Israelista Herran omaisuuskansan, ja mukautui yhä läheisemmin ympärillä asuvien kansojen tapoihin. Suostumalla niihin kiusauksiin, jotka liittyivät hänen menestykseensä ja arvoasemaansa, hän unohti hyvinvointinsa Alkulähteen. Kunnianhimoisena hän halusi maansa tulevan muita valtioita mahtavammaksi ja loistavammaksi, ja niin hän kieroutui kääntämään tähän asti Jumalan kunniaksi käyttämänsä taivaalliset lahjat palvelemaan itsekkäitä tarkoituksia. Itsekkäästi hän käytti nyt kunnianhimoisiin hankkeisiinsa ne varat, jotka olisi pitänyt pyhästi varata hyödyttämään avustuksiin oikeutettuja köyhiä ja edistämään pyhän elämän periaatteita kaikkialla maailmassa.AO2 353.2

Pyrkiessään niin kiihkeästi kehittymään ulkonaisesti muita valtioita mahtavammaksi kuningas laiminlöi oman luonteensa kehittämisen kauniiksi ja kypsäksi. Hän luopui omasta kunniastaan ja puhtaudestaan saadakseen itselleen maailman mainetta. Niihin suunnattomiin tuloihin, joita hän sai käydessään kauppaa monien maiden kanssa, hän liitti vielä raskaan verotuksen. Ylpeys, kunnianhimo, tuhlailu ja hillittömyys olivat näin johtaneet julmuuteen ja kiskontaan. Hallituskautensa alkupuolella hän oli kohdellut kansaa tunnollisesti ja huomaavaisesti, mutta nyt oli kaikki toi-sin. Hallitsijoista viisain ja armollisin oli madaltunut hirmuvaltiaaksi. Säälivästä ja Jumalaa pelkäävästä kansan holhoojasta oli tullut itsevaltainen sortaja. Hän kantoi kansalta veroa veron jälkeen saadakseen puserretuksi rahaa loisteliaan hovinsa ylläpitoon.AO2 354.1

Kansan keskuudesta alkoi kuulua valituksia. Se oli ennen kunnioittanut ja ihaillut kuningastaan, mutta nyt se oli tyytymätöntä ja suhtautui häneen kammoksuen.AO2 354.2

Jotta ne, jotka tulisivat hallitsemaan Israelia, eivät luottaisi lihan käsivarteen, Herra oli varoittanut heitä hankkimasta itselleen paljon hevosia (5 Moos. 17: 16). Mutta välittämättä tästä varoituksesta vähääkään »hevosia tuotiin Salomolle Egyptistä ja kaikista muista maista». »Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhannet neljät - sadat sotavaunut ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä; ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusale-miin kuninkaan luo» (2 Aikak. 9: 28; 1 Kun. 10: 26).AO2 354.3

Yhä enemmän kuningas alkoi pitää ylellisyyttä, nautinnonhalua ja maailman suosiota suuruuden merkkeinä. Viehättäviä kaunottaria tuotiin sadoittain Egyptistä, Foinikiasta, Edomista, Mooabista ja monista muista paikoista. He olivat epäjumalain palvelijoita ja tottuneita julmiin ja alentaviin menoihin. Hurmaantuneena heidän kauneudestaan kuningas laiminlöi velvollisuutensa Jumalaa ja kansaansa kohtaan.AO2 354.4

Salomon vaimot saivat voimakkaalla vaikutuksellaan hänet vähitellen mukaansa uskonnollisiin menoihin. Välittämättä niistä ohjeista, joilla Jumala oli koettanut varjella häntä luopumuksesta, hän antautui nyt kumartamaan vääriä jumalia. »Kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän an-tautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut. Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilaisiljetystä» (1 Kun. 11: 4, 5).AO2 354.5

Öljyvuoren etelän puoleiselle huipulle, vastapäätä Moorian vuorta missä sijaitsi kaunis Herran temppeli, Salomo pystytti upean rakennusryhmän epäjumalien pyhäköksi. Vaimojensa mieliksi hän sijoitti myrttija oliivilehtoihin suunnattomia epäjumalankuvia, rumia puuja kiviveistoksia. Näiden »Kemokselle, mooabilais-iljetykselle - ja samoin Moolokille, ammonilaisiljetykselle» (1 Kun. 11: 7) pystytettyjen alttareiden ääressä vietettiin sitten mitä hurjimpia ja inhottavimpia pakanallisia menoja.AO2 355.1