Daavidin lankeemus

Ennen kuin sota ammonilaisia vastaan oli päättynyt, Daavid luovutti joukkonsa Jooabin johtoon ja palasi Jerusalemiin. Syyrialaiset olivat jo antautuneet israelilaisille, ja ammonilaisten lopullinen kukistuminen näytti jo varmalta. Daavid nautti jo voittonsa hedelmiä ja viisaan ja pystyvän hallintonsa kunniaa. Kun hän näin rentoutuneena ei arvannut olla varuillaan, kiusaaja käytti tilannetta hyväkseen vallatakseen hänen mielensä. Jumala oli ottanut Daavidin niin läheiseen yhteyteensä ja ilmaissut suosivansa häntä niin suuresti, että sen olisi pitänyt kannustaa Daavidia säilyttämään luonteensa nuhteettomana. Mutta tuntien olevansa täysin levossa ja turvassa hän irrotti otteensa Jumalasta, suostui saatanan juoneen ja sai sieluunsa syyllisyyden tahran. Jumala oli valinnut Daavidin kansakunnan johtajaksi ja lakinsa täytäntöönpanijaksi, mutta tämä polkikin itse jalkoihinsa sen säädökset. Hän jonka olisi pitänyt olla kauhuna pahantekijöille, rohkaisi omalla teollaan heitä vain lisäämään pahuuttaan.AO2 296.1

Varhempien vaiheidensa vaaroissa Daavid jätti vilpittömän luottavasti asiansa Jumalan haltuun. Herra ohjasi kädellään hänet turvallisesti ohi lukemattomien ansojen, joita hänen polulleen viritettiin. Mutta nyt hän syyllisenä ja katumattomana ei etsinyt taivaan apua ja ohjausta, vaan koetti omin päin selviytyä vaaroista, joihin synnin tähden oli joutunut. Batseba, jonka kohtalokas kauneus oli koitunut paulaksi kuninkaalle, oli heettiläisen Uurian vaimo, ja Uuria oli Daavidin rohkeimpia ja uskollisimpia sotureita. Kukaan ei voinut aavistaa, mitä seuraisi jos rikos tulisi ilmi. Jumalan laki julisti avionrikkojalle kuolemantuomion, ja sotilas, jonka ylpeyttä oli noin väärin ja häpeällisesti loukattu, saattoi kostoksi riistää hengen kuninkaalta tai kiihottaa kansan kapinaan.AO2 296.2

Kaikki yritykset, joilla Daavid koetti salata syyllisyyttään, osoittautuivat turhiksi. Hän oli sotkeutunut saatanan pauloihin; vaarat uhkasivat häntä joka taholta, ja kuolemaakin katkerampi häpeä odotti häntä. Tilanteesta tuntui selviävän vain yhdellä keinolla, ja niin hän epätoivoissaan hätäili liittämään aviorikokseen vielä murhankin. Se, joka oli syössyt Saulin perikatoon, koetti johtaa myös Daavidin tuhoon. Daavid päätteli, että jos Uuria kaatuisi taistelussa vihollisen lyömänä, hänen kuolemastaan ei voitaisi syyttää kuningasta, ja niin Batseba olisi vapaa tulemaan Daavidin vaimoksi, epäluulot voitaisiin hälventää ja kuningashuoneen maine säilyisi.AO2 296.3

Uuriasta tehtiin oman kuolemantuomionsa viejä. Kirjeessä, jonka kuningas hänen mukanaan lähetti Jooabille, käskettiin: »Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi.» Jooab oli jo syyllistynyt yhteen vastuuttomaan murhaan eikä siis epäröinyt noudattaa kuninkaan ohjeita, ja niin Ammonin lasten miekka kaatoi Uurian.AO2 298.1

Siihen asti Daavid oli hallinnut niin moitteettomasti, että vain harvat yksinvaltiaat ovat koskaan vetäneet hänelle vertoja. Raamattu kertoo, että hän »teki kaikelle kansallensa sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on» (2 Sam. 8: 15). Kunnollisuudellaan hän oli voittanut puolelleen kansansa luottamuksen ja uskollisuuden. Mutta kun hän luopui Jumalasta ja antautui pahan valtaan, saatana pääsi joksikin aikaa käyttämään häntä välikappaleenaan. Hän oli kuitenkin yhä Jumalalta saamassaan arvoasemassa ja saattoi sen perusteella vaatia palveluksia, joiden suorittaja vaaransi sielunsa. Ja Jooab, joka oli suostunut tottelemaan kuningasta mieluummin kuin Jumalaa, rikkoi Jumalan lakia kuninkaan käskystä.AO2 298.2

Daavid oli saanut valtansa Jumalalta mutta vain käyttääkseen sitä hänen lakinsa mukaisesti. Kun Daavid antoi Jumalan lain vastaisen käskyn, sen totteleminen oli syntiä. »Ne [esivallat], jotka ovat, ovat Jumalan asettamat» (Room. 13: 1), mutta emme saa totella niitä Jumalan lain vastaisesti. Kirjoittaessaan korinttolaisille apostoli Paavali ilmaisee periaatteen, jota meidän tulisi noudattaa. Hän sanoo: »Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja» (1 Kor. 11: 1).AO2 298.3

Kun Jooab lähetti Daavidille raportin hänen käskemästään surmatyöstä, se oli niin varoen muotoiltu, ettei siinä vihjaistu Jooabiin eikä kuninkaaseen. Jooab »käski sanansaattajaa sanoen: ‘Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut, niin kuningas ehkä kiivastuu. — Sano silloin: »Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut.» Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.»AO2 298.4

Daavid vastasi: »Sano näin Jooabille: ‘Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se.’ Rohkaise häntä näin.»AO2 298.5

Batseba vietti miehensä kuolemaa valittaen tavanomaisen suruajan, ja sen päätyttyä »lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa». Hän jota herkkä omatunto ja ylevä kunniantunto esti hengenvaarassakaan satuttamasta kättään Herran voideltuun, oli langennut niin syvälle, että saattoi kavalasti murhata erään uskollisimmista ja uljaimmista sotureistaan ja toivoa vielä saavansa häiriintymättä nauttia syntinsä tuloksesta. Voi, »kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta» (Välit. 4: 1)!AO2 298.6

Alusta lähtien saatana on kuvaillut ihmisille, mitä etuja he saisivat lain rikkomisesta. Näin hän vietteli enkeleitä. Näin hän kiusasi Aadamia ja Eevaa syntiin. Ja näin hän yhä houkuttelee kansan-joukkoja, että ne lakkaisivat tottelemasta Jumalaa. Näin tehdään viehättäväksi rikkomuksen tie, »joka lopulta on kuoleman tie» (Sanani. 14: 12). Onnellisia ovat ne, jotka tälle tielle uskaltautuneina havaitsevat synnin hedelmien katkeruuden ja palaavat siltä tieltä ajoissa. Armossaan Ju-mala ei sallinut synnin petollisten seurausten houkutella Daavidiakaan lopulliseen perikatoon.AO2 299.1