Daavid säästää Saulin hengen

Jälleen Saulille ilmoitettiin: “‘Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa’. Niin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.» Daavidilla oli mukanaan vain kuusisataa miestä, kun Saul tuli häntä vastaan kolmen tuhannen miehen voimalla. Eräässä syrjäisessä luolassa lisain poika oli miehineen odottamassa, mitä Jumala neuvoisi heitä tekemään. Saulin noustessa joukkoineen vuorille hän sattui poikkeamaan aivan yksin juuri siihen luolaan, jonka perällä Daavid miehineen istui. Tällöin Daavidin miehet yllyttivät johtajaansa surmaamaan Saulin. He katsoivat Jumalan itsensä antaneen kuninkaan, heidän vihamiehensä, heidän käsiinsä, jotta he voisivat tuhota hänet. Daavid oli kiusattu yhtymään tähän käsitykseen, mutta tunsi omantun-tonsa varoittavan: »Älä satuta kättäsi Herran voideltuun.»AO2 243.3

Daavidin miehet eivät vieläkään halunneet päästää Saulia poistumaan rauhassa, vaan muistuttivat päällikölleen Jumalan sanoneen: »’Minä annan vihamieheni sinun käsiisi, tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet.’ Ja Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.» Mutta myöhemmin hänen omatuntonsa soimasi häntä jopa kuninkaan vaatteen turmelemisesta.AO2 243.4

Kun Saul nousi ja poistui luolasta jatkamaan etsintäänsä, hän kuuli yllätyksekseen jonkun huutavan: »Minun Herrani, kuningas!» Hän kääntyi nähdäkseen, kuka häntä näin puhutteli, ja kas, lisain poikahan siinä oli, mies, jota hän niin kauan oli tavoitellut tappaakseen hänet. Kunnioittavasti kumartaen Daavid tunnusti hänet herrakseen. Sitten hän sanoi Saulille: »Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuut-ta’? Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu’. Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen.»AO2 243.5

Kun Saul kuuli Daavidin sanat, häntä hävetti eikä hän voinut muuta kuin myöntää ne tosiksi. Hän liikuttui syvästi todetessaan, miten täysin hän oli ollut sen miehen vallassa, jonka henkeä hän vainosi. Daavid seisoi siinä hänen edessään tietoisena syyttömyydestään. Mieli lauhtuneena Saul huu-dahti: “‘Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?’ Ja Saul korotti äänensä ja itki.» Sitten hän tunnusti Daavidille: »Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. - Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin ku-ninkuus on pysyvä sinun kädessäsi.» Ja Daavid sopi Saulin kanssa, että kun näin kävisi, hän säästäisi Saulin perhettä eikä hävittäisi hänen nimeään suvusta.AO2 244.1

Tuntien vanhastaan Saulin menneet vaiheet Daavid ei voinut luottaa kuninkaan vakuutuksiin eikä toivoa hänen kauankaan pysyvän katuvalla mielellä. Niinpä hän Saulin lähtiessä kotiinsa jäi edelleenkin vuoriston tukikohtaansa.AO2 244.2

Saatanan valtaan jättäytyneiden vihamielisyys Jumalan palvelijoita kohtaan vaihtuu aika ajoin sovinnolliseksi ja suopeaksi mielialaksi, mutta tämä muutos ei aina jää pysyväksi. Pahaa tarkoittavien tehtyä ja puhuttua pahoin Herran palvelijoita vastaan he toisinaan tuntevat syvästi olleensa väärässä. Herran Henki tekee työ-tään heissä, ja he nöyrtyvät Jumalan ja niiden edessä, joiden vaikutuksen he ovat koettaneet tehdä tyhjäksi, ja he saattavat suhtautua heihin nyt toisella tavalla. Mutta kun he jälleen kuuntelevat pahan kuiskeita, vanhat epäilykset heräävät taas eloon, ja he palaavat samaan käytäntöön, josta joksikin aikaa katuen luopuivat. Taas he puhuvat pahaa, syyttävät ja tuomitsevat mitä katkerimmin juuri niitä, joille he niin nöyrästi tunnustivat olleensa väärässä. Ja saatana pääsee käyttämään heitä tämän kokemuksen jälkeen paljon tehokkaammin, koska he ovat tehneet syntiä vastoin entistä parempaa tietoaan.AO2 244.3