16.—Vapauden etsintää uudesta maailmasta

Vaikka Rooman arvovalta ja uskontunnustus hylättiin, useita sen juhlamenoja sisällytettiin Englannin kirkon jumalanpalvelukseen. Väitettiin, etteivät ne olleet itsessään pahoja, koska niitä ei ollut kielletty Raamatussa. Niiden noudattaminen oli omiaan ka-ventamaan uskonpuhdistuskirkkojen ja Rooman välistä kuilua, ja niiden väitettiin auttavan Rooman kirkon kannattajia hyväksymään protestanttisen uskon.ST 188.1

Eräs ryhmä ei ajatellut tällä tavoin. Sen jäsenet pitivät näitä tapoja sen orjuuden tunnusmerkkeinä, josta he olivat vapautuneet. He päättelivät, että Jumala oli sanassaan antanut palvontaansa koskevat säädökset ja ettei ihmisillä ollut lupa lisätä niihin mitään eikä vähentää niistä mitään. Rooma aloitti määräämäl-lä sellaista, mitä Jumala ei ollut kieltänyt, ja päätyi kieltämään sen, minkä Jumala oli selvästi määrännyt.ST 188.2

Monet pitivät Englannin kirkon tapoja epäjuma-lanpalveluksena eivätkä voineet osallistua sen juma-lanpalveluksiin. Mutta viranomaisten tukema kirkko ei hyväksynyt poikkeavia mielipiteitä. Laittomiin ju-malanpalveluksiin osallistuminen kiellettiin vankeu-den, maanpaon ja kuoleman uhalla.ST 188.3

Takaa-ajetut, vainotut ja vangitut puritaanit eivät nähneet merkkiäkään paremmista ajoista. Muutamat päättivät paeta Hollantiin, mutta heidät kavallettiin vihollisten käsiin. Lopulta järkähtämätön peräänantamattomuus kuitenkin palkittiin, ja he pääsivät turvaan.ST 188.4

He olivat jättäneet talonsa ja elinkeinonsa. He olivat muukalaisia vieraassa maassa ja joutuivat tur-vautumaan outoihin ammatteihin ansaitakseen leipänsä. Mutta he eivät haaskanneet aikaansa toimet-tomuuteen tai valituksiin. He kiittivät Jumalaa hänen siunauksistaan ja iloitsivat saadessaan pitää rauhassa hengellisiä kokouksiaan.ST 189.1