Lutherin suojakirja vaarassa

Paavin edustajat vaativat uudelleen, että uskonpuh-distajan suojakirja mitätöitäisiin. “Reinin tulee saada hänen tuhkansa, kuten se sai Jan Husin tuhkan sata vuotta sitten.” ^{25 Sama.} Mutta Saksan ruhtinaat, vaikka olivat-kin Lutherin vannoutuneita vihollisia, vastustivat täl-laista julkisen lupauksen rikkomista. He viittasivat onnettomuuksiin, jotka olivat seuranneet Husin kuo-lemaa. He eivät uskaltaneet aiheuttaa Saksalle sellaisia kauhistuttavia vastoinkäymisiä.ST 109.2

Vastaukseksi alhaiseen ehdotukseen Kaarle sanoi: “Vaikka kunniallisuus ja uskollisuus karkotettaisiin koko maailmasta, niillä tulisi kuitenkin olla turvapaik-ka ruhtinaiden sydämessä.” ^{26 Sama.} Lutherin paavilliset vi-hamiehet vaativat häntä kohtelemaan Lutheria sa-malla tavalla kuin Sigismund oli kohdellut Husia. Mutta Kaarle V muisti, miten Hus oli yleisessä ko-kouksessa osoittanut kahleitaan ja muistuttanut hal-litsijaa rikotusta lupauksesta. “En halua punastua ku-ten Sigismund”, hän sanoi. ^{27Lenfant, I, s. 422.}ST 109.3

Kuitenkin Kaarle torjui tietoisesti Lutherin esittämät totuudet. Hän ei astuisi perinteiden polulta to tuuden ja vanhurskauden tielle. Isiensä tavoin hän kannattaisi paavikuntaa. Näin hän kieltäytyi ottamasta vastaan muuta valoa kuin mitä hänen isänsä olivat saaneet.ST 109.4

Myös nykyään monet pitävät kiinni isiensä perin-teistä. Kun Herra lähettää lisävaloa, he kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan, koska heidän isänsä eivät siitä tienneet. Jumala ei tule hyväksymään sitä, että kat-somme isiin ratkaistaksemme velvollisuutemme sen sijaan että tutkisimme itse totuuden sanaa. Me olemme vastuussa lisävalosta, joka nyt loistaa meille Jumalan sanasta.ST 110.1

Jumalallinen voima oli puhunut Lutherin välityk-sellä Saksan keisarille ja ruhtinaille. Vielä kerran hä-nen Henkensä vetosi kokouksen osanottajiin. Mutta kuten Pilatus satoja vuosia aikaisemmin, Kaarle V antoi periksi maailmalliselle ylpeydelle ja päätti torjua totuuden valon.ST 110.2

Huhut Lutheriin kohdistuvista pahoista aikomuk-sista aiheuttivat kiihtymystä kaikkialla kaupungissa. Monet ystävät tunsivat Rooman petollisen julmuuden ja päättivät, ettei uskonpuhdistajaa tulisi uhrata. Sadat aateliset sitoutuivat suojelemaan häntä. Talojen porteille ja julkisille paikoille kiinnitettiin julisteita, joista toisissa arvosteltiin ja toisissa puolustettiin Lut-heria. Erääseen oli kirjoitettu merkittävät sanat: “Voi sinua, maa, jonka kuningas on poikanen.” ^{28Saam. 10: 16.} Kansan into Lutherin tukemiseen sai keisarin ja valtiopäivät vakuuttuneiksi, että häneen kohdistuva epäoikeu-denmukaisuus vaarantaisi valtakunnan rauhan ja val-taistuimen turvallisuuden.ST 110.3