Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Suuri Taistelu - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    “Tässä seison”

    Kun Luther jälleen vietiin valtiopäiville, hän oli tyyni ja rauhallinen, mutta samalla rohkea ja uljas Jumalan todistaja maan mahtavien keskellä. Keisarillinen virkamies vaati häntä tekemään päätöksensä. Halusiko hän peruuttaa? Luther antoi vastauksensa nöyrällä, rauhallisella äänellä. Hänen esiintymisensä oli varau-tunutta ja kunnioittavaa; kuitenkin hän osoitti sellaista luottamusta ja iloa, joka hämmästytti läsnäolijoita.ST 105.2

    “Teidän Keisarillinen Majesteettiinne, maineikkaat ruhtinaat ja armolliset herrat”, Luther sanoi. “Tulen nyt eteenne minulle eilen annetun käskyn mukaisesti. Jos tietämättömyydestä rikon hovitapoja, pyydän teitä antamaan anteeksi, sillä en ole saanut kasvatustani kuninkaiden palatseissa vaan luostarin yksinäi-syydessä.” 20Sama.ST 105.3

    Sitten hän totesi eräiden kirjoitustensa käsittelevän uskoa ja hyviä tekoja; vieläpä hänen vihollisensa tunnustivat ne hyödyllisiksi. Niiden peruuttaminen merkitsisi yleisesti hyväksyttyjen totuuksien tuomitsemista. Toisen ryhmän muodostivat kirjoitukset, joissa tuomittiin paavikunnan väärinkäytöksiä. Niiden peruuttaminen vahvistaisi Rooman hirmuvaltaa ja avaisi oven entistä suuremmille jumalattomuuksille. Kolmannen ryhmän kirjoituksissa hän oli hyökännyt vallitsevia epäkohtia puolustavia yksilöitä vastaan. Mitä niihin tuli, hän tunnusti avoimesti olleensa tarpeettoman kiivas. Mutta näitäkään kirjoja hän ei voisi peruuttaa, koska silloin totuuden viholliset käyt-täisivät tilaisuutta hyväkseen ja kohtelisivat Jumalan kansaa entistä julmemmin.ST 105.4

    Hän jatkoi: “Puolustan itseäni Kristuksen sanoilla: ‘Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa.’catdog Jumalan armon nimessä pyydän Teidän Keisarillista Majesteettianne, teitä maineikkaita ruhti-naita ja kaikkia muitakin, arvoasemasta riippumatta, todistamaan profeettojen ja apostolien kirjoituksilla, että olen väärässä. Heti kun olen siitä vakuuttunut, peruutan kaikki erehdykseni ja olen ensimmäinen tarttumaan kirjoihini ja heittämään ne tuleen. - “En ole lainkaan tyrmistynyt vaan iloitsen nähdessäni, että evankeliumi on nyt, kuten ennenkin, syynä vaikeuksiin ja erimielisyyksiin. Tämä on Jumalan sa-nan luonne ja kohtalo. ‘En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan’, sanoi Jeesus Kristus. - Varokaa, että erimielisyyttä tukahduttaessanne ette vainoaisi Ju-malan pyhää sanaa ja vetäisi yllenne ylipääsemättö-mien vaikeuksien, ajallisten onnettomuuksien ja ikui-sen hävityksen pelottavaa tulvaa.” 21 Sama.ST 106.1

    Luther oli puhunut saksaksi, ja nyt häntä pyydet-tiin toistamaan sanansa latinaksi. Hän esitti puheensa uudelleen, yhtä selvästi kuin ensimmäisellä kerralla. Jumalan kaitselmus johti häntä siinä. Monet ruhtinaat olivat niin erehdysten ja taikauskon sokaisemia, että he eivät aluksi havainneet Lutherin perustelujen todistusvoimaa, mutta kun puhe toistettiin, he käsittivät selvästi kaikki esitetyt kohdat.ST 106.2

    Lutherin sanojen voima raivostutti niitä, jotka itse-pintaisesti sulkivat silmänsä valolta. Valtiopäivien puhemies sanoi vihaisesti: “Et ole vastannut sinulle tehtyyn kysymykseen. - Sinun tulee antaa selvä ja täsmällinen vastaus. Peruutatko vai et?”ST 107.1

    Uskonpuhdistaja vastasi: “Koska Teidän Keisaril-linen Majesteettinne ja teidän korkea-arvoiset ylhäi-syytenne vaativat minulta selvää, yksinkertaista ja täsmällistä vastausta, annan teille sellaisen, ja se kuu-luu: minä en voi alistaa uskoani paavin tai kirkollisko-kousten määräysvaltaan, koska on päivänselvää, että molemmat ovat usein erehtyneet ja olleet keskenään ristiriidassa. Jos minua siis ei vakuuteta Raamatun todistuksella - minä en voi enkä tahdo peruuttaa, sillä kristityn on vaarallista puhua omaatuntoaan vastaan. Tässä seison, muuta en voi; Jumala minua auttakoon. Aamen.” 22 Sama.ST 107.2

    Siinä seisoi tämä hurskas mies. Hänen luonteensa suuruus ja puhtaus, hänen sydämensä rauha ja ilo olivat ilmiselviä jokaiselle, kun hän todisti sen uskon ylivertaisuudesta, joka voittaa maailman.ST 107.3

    Ensimmäisen vastauksensa Luther oli antanut kun-nioittavaan, melkein alistuvaan sävyyn. Katolilaiset pitivät lykkäyksen pyytämistä alkusoittona peruutuk-selle. Kaarle itse, pantuaan puolittain halveksivasti merkille munkin väsyneen olemuksen, vaatimattoman puvun ja yksinkertaisen puheen, oli sanonut: “Minusta tämä munkki ei tee koskaan harhaoppista.” Nyt hänen rohkeutensa, lujuutensa ja todistelunsa pätevyys hämmästytti kaikkia osapuolia. Keisari huudahti ihaillen: “Tämä munkki puhuu päättävästi ja rohkeasti.”ST 107.4

    Rooman kannattajat olivat hävinneet. He koettivat puolustaa valtaansa, ei vetoamalla Raamattuun vaan esittämällä uhkauksia, Rooman pettämättömiä suostuttelukeinoja. Valtiopäivien puhemies sanoi: “Jos sinä et peru, keisari ja valtiosäädyt neuvottelevat, mitä parantumattomalle harhaoppiselle on tehtävä.” Luther sanoi tyynesti: “Jumala minua auttakoon, sillä en voi peruuttaa mitään.” 23 Sama.ST 107.5

    Hänen käskettiin poistua ruhtinaiden neuvottelun ajaksi. Lutherin sinnikkäällä peräänantamattomuudella voisi olla kauaskantoisia vaikutuksia kirkon his-toriaan. Päätettiin antaa hänelle vielä yksi mahdolli-suus peruuttaa. Jälleen kysyttiin, peruuttaisiko hän oppinsa. “Minulla ei ole muuta vastausta kuin se, jonka jo olen antanut”, hän sanoi.ST 108.1

    Paavilliset johtajat harmistuivat, kun vähäpätöinen munkki uhmasi näin heidän valtaansa. Luther oli puhunut kaikille kristillisen arvokkaasti ja tyynesti. Hänen sanansa olivat olleet kiihkottomia ja totuudel-lisia. Hän oli unohtanut itsensä ja tuntenut vain sen Olennon läsnäolon, joka oli äärettömästi korkeampi kuin paavit, kuninkaat ja keisarit. Jumalan Henki oli ollut läsnä ja tehnyt syvän vaikutuksen valtakunnan johtajiin.ST 108.2

    Useat ruhtinaat tunnustivat rohkeasti, että Luther oli oikealla asialla. Muutamat eivät sillä hetkellä il-maisseet vakaumustaan, mutta myöhemmin heistä tuli uskonpuhdistuksen pelottomia tukijoita.ST 108.3

    Vaaliruhtinas Fredrik oli syvästi liikuttuneena kuunnellut Lutherin puhetta. Iloisesti ja ylpeästi hän pani merkille tohtorin rohkeuden ja tyyneyden ja päätti puolustaa häntä entistä tehokkaammin. Hän näki, että totuuden voima oli mitätöinyt paavien, kuninkaiden ja prelaattien viisauden.ST 108.4

    Kun lähettiläs huomasi Lutherin puheen vaikutuk-sen, hän päätti turvautua kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin uskonpuhdistajan nujertamiseksi. Kau-nopuheisesti ja diplomaattisen taitavasti hän kertoi nuorelle keisarille, miten vaarallista oli vähäpätöisen munkin vuoksi uhrata Rooman ystävyys ja tuki.ST 108.5

    Seuraavana päivänä Lutherin vastauksen jälkeen Kaarle ilmoitti valtiopäiville päättäneensä tukea ja suojata katolista uskoa. Lutheria ja hänen harhaoppejaan tulisi vastustaa ankarasti. “Minä uhraan valtakuntani, aarteeni, ystäväni, ruumiini, vereni, sieluni ja elämäni. - Aion - kohdella häntä ja hänen kannattajiaan uppiniskaisina kerettiläisinä ja - käyttää pannaanjulistusta, kirkonkirousta ja kaikkia mahdollisia keinoja heidän hävittämisekseen.” 24Emt. 7. kirja, 9. luku.Lutherin suojakirjaa oli kuitenkin kunnioitettava, keisari painotti. Hänen tulisi päästä turvallisesti kotiinsa.ST 109.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents