4.—Laaksojen sankarit

Paaviuden ylivallan pitkällä aikakaudella eli Jumalan todistajia, jotka vaalivat uskoa Kristukseen, joka on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. He pitivät Raamattua elämän ainoana ohjeena ja pyhittivät oikean sapatin. Heidät leimattiin harhaoppisiksi, heidän kirjoituksensa kiellettiin, vääristeltiin tai typistettiin. Kuitenkin he pysyivät lujina.ST 43.1

Heitä koskevat kirjalliset maininnat rajoittuvat lä-hinnä heidän vainoojiensa syytöksiin. Rooma pyrki tuhoamaan kaiken “kerettiläisyyden”, niin henkilöt kuin kirjoitukset. Lisäksi se pyrki tuhoamaan kaikki todisteet julmuudestaan toisinajattelijoita kohtaan. Ennen painokoneen keksimistä kirjoja oli vähän; siksi juuri mikään ei estänyt Rooman kannattajia toteutta-masta tarkoitustaan. Heti kun paavikunta sai valtaa, se ojensi käsivartensa murskatakseen kaikki, jotka kiel-täytyivät tunnustamasta sen herruutta.ST 43.2

Britanniaan oli alkuperäinen kristillisyys juurtunut varhain, eikä Rooman luopumus ollut turmellut sitä. Pakanallisten keisarien toimeenpanema vaino oli ainoa lahja, jonka Britannian ensimmäiset seurakunnat saivat Roomasta. Monet kristityt, jotka pakenivat vainon vuoksi Englannista, löysivät turvapaikan Skotlannista. Sieltä totuus vietiin Irlantiin, ja näissä maissa se otettiin iloiten vastaan.ST 43.3

Kun saksit tunkeutuivat Britanniaan, pakanuus sai vallan ja kristityt joutuivat pakenemaan vuorille. Sata vuotta myöhemmin valo loisti Skotlannista kaukaisiin maihin. Irlannista tuli Columba työtovereineen ja teki Ionan yksinäisen saaren lähetystoimintansa keskuk-seksi. Näiden evankelistojen joukossa oli yksi raama-tullisen sapatin viettäjä, ja näin tämä totuus tuli ihmisten tietoisuuteen. Ionaan perustettiin koulu, josta lähti lähetyssaarnaajia Skotlantiin, Englantiin, Saksaan ja vieläpä Italiaan.ST 43.4