Yksin uskosta
Tämä työ voidaan suorittaa vain uskomalla Kristuk-seen, sydämessä asuvan Jumalan Hengen voiman avulla. Kristitty tuntee synnin houkutukset, mutta taistelee jatkuvasti niitä vastaan. Tässä tarvitaan Kristuksen apua. Inhimillinen heikkous yhdistyy jumalalliseen voimaan, ja usko huudahtaa: “Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” ST 299.5
Pyhitys on jatkuvaa. Kun syntinen kääntymyksessä löytää rauhan Jumalan luota, kristillinen elämä on vasta alkanut. Nyt hänen on pyrittävä “täyteen tietoon”. Hän saavuttaa “aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden”. “Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” ST 300.1
Raamatullisen pyhityksen kokeneet osoittavat nöyryyttä. Täydellisen Jumalan rinnalla he näkevät oman arvottomuutensa. Profeetta Daniel antoi esimerkin oikeasta pyhityksestä. Sen sijaan että olisi väittänyt olevansa puhdas ja pyhä, tämä kunnioitettu profeetta samasti itsensä Israelin syntisiin, kun hän rukoili Jumalaa kansansa puolesta. ST 300.2
Golgatan ristin varjossa vaeltavien keskuudessa ei voi esiintyä itsekorotusta, ei kerskailevia väitteitä synnittömyydestä. He tuntevat, että heidän syntinsä aiheuttama tuska mursi Jumalan Pojan sydämen, ja tämä ajatus tekee heidät nöyriksi. Ne, jotka elävät lähinnä Jeesusta, tajuavat selvimmin ihmisen heikkouden ja syntisyyden, ja heidän ainoa toivonsa on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan ansioissa.ST 300.3
Uskonnollisessa maailmassa nyt suosiotaan lisää-vään pyhityskäsitykseen liittyvä itsekorotuksen henki ja Jumalan lain halveksunta osoittavat sen vieraaksi Raamatulle. Sen kannattajat opettavat, että pyhitys on silmänräpäyksellinen tapahtuma, jonka avulla he “yk-sin uskosta” saavuttavat täydellisen pyhyyden. “Usko vain”, he sanovat, “ja siunaus on sinun.” Vastaanotta-jalta ei vaadita mitään lisäponnistuksia. Samalla he kieltävät Jumalan lain arvovallan väittämällä, että hei-dät on vapautettu velvollisuudesta pitää sen käskyt. Mutta voiko ihminen olla pyhä, jos hän ei elä sopu-soinnussa niiden periaatteiden kanssa, jotka ilmaisevat Jumalan luonteen ja tahdon?ST 300.4
Jumalan sanan todistus vastustaa tätä lumoavaa oppia uskosta ilman tekoja. Taivaan suosion vaatiminen mukautumatta armon saamiseksi asetettuihin ehtoihin ei ole uskoa vaan julkeutta. ST 301.1
Älköön kukaan pettäkö itseään kuvittelemalla voi-vansa tulla pyhäksi rikkoessaan tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. Tietoinen synti vaientaa Hengen äänen ja erottaa ihmisen Jumalasta. Vaikka Johannes kirjoittaa yksityiskohtaisesti rakkaudesta, hän ei epäröi paljastaa niiden todellista luonnetta, jotka väittävät olevansa pyhittyneitä vaikka rikkovat Jumalan lakia. “Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämäärän-sä.” Tässä on jokaisen ihmisen uskontunnustuksen koetinkivi. Jos ihmiset vähättelevät Jumalan käskyjä, jos he jättävät “laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän” ja siten opettavat muitakin, voimme olla varmoja heidän väitteidensä perusteet-tomuudesta.ST 301.2
Se, joka väittää olevansa synnitön, todistaa juuri tällä väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä. Hänellä ei ole todellista käsitystä Jumalan äärettömästä pyhyydestä ja puhtaudesta eikä synnin pahuudesta. Mitä kauempana hän on Kristuksesta, sitä vanhurs-kaammalta hän näyttää omissa silmissään.ST 301.3