42.—Ikuinen rauha: taistelu päättynyt

Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus palaa maan päälle lunastettujen ja enkelisaattueen seuraamana. Hän herättää jumalattomat kuolleet kuulemaan tuomionsa. He tulevat esiin lukemattomana joukkona kuin meren hiekka, sairauden ja kuoleman merkit ruumiissaan. Mikä vastakohta ensimmäiselle ylösnousemukselle!ST 416.1

Jokainen silmä on kääntynyt katsomaan Jumalan Pojan kirkkautta. Yhteen ääneen jumalattomat huu-dahtavat: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” ^{1 Matt. 23: 39.} Nämä sanat eivät perustu rakkauteen. Totuuden voima pakottaa ne esiin vastahakoisilta huulilta. Kun jumalattomat nousevat haudasta, heissä on sama vihamielisyys Kristusta kohtaan ja sama kapinahenki kuin sinne joutuessaan. He eivät saa uutta koetusaikaa elämänsä korjaamiseen.ST 416.2

Profeetta sanoo: “Hän seisoo sinä päivänä Öljy-mäellä, joka - halkeaa kahtia.” ^{2 Sak. 14: 4.} Uusi Jerusalem las-keutuu taivaasta sille valmistetulle paikalle, ja Kristus sekä hänen kansansa ja enkelit astuvat pyhään kau-punkiin.ST 416.3

Jouduttuaan lopettamaan pettämistyönsä pahuu-den ruhtinas oli onneton ja masentunut, mutta kun jumalattomat kuolleet herätetään ja hän näkee suun-nattomat väkijoukot puolellaan, hänen toivonsa elpyy. Hän päättää jatkaa suurta taistelua. Hän järjestää kadotetut lippunsa alle. Hylätessään Kristuksen he ovat alistuneet kapinanjohtajan hallintaan ja ovatST 416.4

valmiit tottelemaan häntä. Mutta aina yhtä ovelana hän ei tunnusta itseään Saatanaksi. Hän väittää olevansa maailman oikea omistaja, jolta on laittomasti riistetty perintö. Hän esiintyy pelastajana ja vakuuttaa petetyille alamaisilleen, että hänen voimansa on tuonut heidät esiin haudasta. Saatana tekee heikot voi-makkaiksi ja ehdottaa, että he yhdessä valloittaisivat Jumalan kaupungin. Hän viittaa niihin lukemattomiin miljooniin, jotka on herätetty kuolleista, ja väittää pystyvänsä heidän avullaan saamaan takaisin valtais-tuimensa ja valtakuntansa.ST 417.1

Suunnattomassa väkijoukossa on ennen vedenpai-sumusta eläneitä pitkäikäisiä, kookkaita ja huippuälykkäitä ihmisiä. Maailma jumaloi heidän nerout-taan, mutta heidän julmuutensa ja vahingollinen kek-seliäisyytensä pakottivat Jumalan hävittämään heidät luomakunnastaan. Siellä on kuninkaita ja sotapäälli-köitä, jotka eivät koskaan kärsineet tappiota taistelus-sa. Kuolema ei ole muuttanut heitä lainkaan. Kun he nousevat haudasta, heitä johtaa sama voitonhimo, jonka vallassa he olivat kaatuessaan.ST 417.2