Praha julistetaan kirkonkiroukseen
Uutiset vietiin Roomaan, ja Hus sai määräyksen tulla paavin eteen. Totteleminen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa. Böömin kuningas ja kuningatar, yliopisto, aateliset ja hallituksen virkamiehet vetosivat yhdessä paaviin, että Hus saisi jäädä Prahaan ja vastata Roo-massa edustajansa välityksellä. Mutta paavi tuomitsi Husin ja julisti Prahan kirkonkiroukseen.ST 67.3
Siihen aikaan tällainen tuomio herätti levottomuut-ta. Kansa piti paavia Jumalan edustajana, jolla oli taivaan ja helvetin avaimet ja valta julistaa tuomioita. Kuolleiden uskottiin jäävän autuuden asuntojen ul-kopuolelle, kunnes paavi suvaitsisi peruuttaa kirkon-kirouksen. Kaikki uskonnolliset toimitukset keskey-tettiin. Kirkot suljettiin. Avioliittoon vihkimiset suori-tettiin kirkon pihalla. Kuolleet kuopattiin rituaaleitta ojiin ja peltoihin.ST 67.4
Sekasorto valtasi Prahan. Suuri joukko tuomitsi Husin ja vaati hänen luovuttamistaan Roomalle. Tyyn-nyttääkseen myrskyn uskonpuhdistaja vetäytyi joksikin aikaa kotikyläänsä. Hän ei lopettanut työtään vaan kierteli maaseudulla ja saamasi innokkaille kuulija-kunnille. Kun kiihtymys Prahassa oli laantunut, Hus palasi jatkamaan Jumalan sanan saarnaamista. Hänen vihollisensa olivat voimakkaita, mutta kuningatar ja monet aateliset olivat hänen ystäviään, ja suuri joukko kansaa oli hänen puolellaan.ST 67.5
Hus oli työskennellyt yksin. Nyt Hieronymus liittyi häneen. Tämän jälkeen nämä kaksi toimisivat yhdessä ja osallistuisivat samanlaisesta kuolemasta. Hus oli luonteeltaan voimakkaampi. Nöyrä Hieronymus tajusi hänen arvonsa ja noudatti hänen neuvojaan. Heidän yhteisten ponnistelujensa ansiosta uskonpuhdistus levisi nopeasti.ST 68.1
Jumala antoi suuren valon loistaa näille valituille miehille ja ilmaisi heille monia Rooman erehdyksiä, mutta he eivät saaneet kaikkea sitä valoa, joka annet-taisiin maailmalle. Jumala johti ihmisiä ulos paavinkirkon pimeydestä, ja hän teki sen askel askeleelta, heidän edellytystensä mukaisesti. Täydellinen valo olisi vaikuttanut heihin kuten keskipäivän kirkkaus niihin, jotka ovat pitkään olleet pimeässä: he olisivat kääntyneet pois. Siksi Jumala antoi valoa vähitellen, ihmisten vastaanottokyvyn mukaisesti.ST 68.2
Hajaannus kirkossa jatkui. Kolme paavia kiisteli nyt ylivallasta. Heidän kamppailunsa ajoi kristikunnan sekasortoon. He eivät tyytyneet pannaanjulistusten antamiseen vaan ryhtyivät hankkimaan aseita ja sotilaita. Siihen tarvittiin tietysti rahaa, jonka hankki-miseksi ryhdyttiin myymään kirkon lahjoja, virkoja ja siunauksia. (Katso liitettä.)ST 68.3
Yhä rohkeammin Hus vastusti uskonnon nimessä suvaittuja inhottavuuksia. Kansa syytti avoimesti Roo-maa vaikeuksista, jotka hukuttivat kristikunnan alleen.ST 68.4
Praha näytti taas olevan verisen yhteenoton partaalla. Kuten muinaisina aikoina, nytkin syytettiin Jumalan palvelijaa siitä, että hän syöksee “Israelin kurjuuteen”. Kaupunki julistettiin jälleen kirkon-kiroukseen, ja Hus vetäytyi kotikyläänsä. Mutta myöhemmin hän esiintyisi koko kristikunnan edessä ennen kuin antaisi henkensä todistukseksi totuudesta.ST 68.5
Keisari Sigismundin pyynnöstä yksi kolmesta kil-pailevasta paavista, Johannes XXIII, kutsui yleisen kirkolliskokouksen koolle Konstanziin [Lounais-Saksaan]. Paavi Johannes, jonka luonne ja menettelytavat tuskin sietivät päivänvaloa, ei uskaltanut vastustaa Sigismundin tahtoa. (Katso liitettä.) Tärkeimpiä ta-voitteita olivat kirkon hajaannuksen lopettaminen ja “harhaopin” kitkeminen. Molemmat vastapaavit kut-suttiin paikalle, samoin Jan Hus. Ensin mainittuja edustivat valtuutetut. Paavi Johannes tuli mieli täynnä epäilyjä, sillä hän pelkäsi joutuvansa vastaamaan pa-heista, joilla hän oli häpäissyt paavin kruunun, sekä rikoksista, joilla hän oli sen hankkinut. Silti hän saapui Konstanzin kaupunkiin erittäin komeasti pappien ja hovimiesten saattamana. Hänen päänsä yläpuolella oli neljän korkean virkamiehen kantama kultainen kunniakatos. Ehtoollisleipää kannettiin hänen edellään, ja kardinaalien ja muiden korkeiden kirkonmiesten loistavat puvut olivat vaikuttava näky.ST 69.1
Sillä välin toinen matkamies lähestyi Konstanzia. Hus erosi ystävistään ikään kuin ei enää koskaan tapaisi heitä, sillä hän tunsi, että hänen tiensä veisi polttoroviolle. Vaikka hän oli saanut suojakirjan sekä Böömin kuninkaalta että keisari Sigismundilta, hän järjesti asiansa todennäköisen kuolemansa varalta.ST 69.2