Ruhtinaiden ratkaisu
Kuningas Ferdinand, keisarin edustaja, koetti suostu-tella. Hän “pyysi ruhtinaita hyväksymään päätöksen vakuuttaen, että keisari olisi heihin erittäin tyytyväinen”. Mutta nämä uskolliset miehet vastasivat tyynesti: “Me tottelemme keisaria kaikessa, mikä edistää rauhaa ja Jumalan kunniaa.”ST 133.4
Lopulta kuningas ilmoitti, että “he eivät voineet muuta kuin alistua enemmistön päätökseen”. Tämän lausuttuaan hän poistui antamatta uskonpuhdistajille tilaisuutta vastata. “He lähettivät lähetystön pyytä-mään kuningasta palaamaan.” Hän vastasi: “Asia on päätetty; teidän on pakko alistua.” ST 134.1
Keisarillinen puolue kuvitteli, että keisarin ja paavin kannattajat olivat vahvoja ja uskonpuhdistajat heikkoja. Jos uskonpuhdistajat olisivat turvautuneet yksin inhimilliseen apuun, he olisivatkin olleet niin voimattomia kuin paavilaiset luulivat. Mutta he veto-sivat “valtiopäivien päätöksestä Jumalan sanaan, ja Kaarlekeisarin sijasta Jeesukseen Kristukseen, kuninkaiden Kuninkaaseen ja herrojen Herraan”.ST 134.2
Koska Ferdinand oli kieltäytynyt ottamasta heidän vilpitöntä vakaumustaan huomioon, ruhtinaat päättivät olla välittämättä hänen poissaolostaan ja esittää viipymättä vastalauseensa kansalliselle neuvostolle. Laadittiin juhlallinen julistus, joka esitettiin valtiopäi-ville:ST 134.3
“Täten vakuutamme - että me, itsemme ja kan-samme puolesta, emme hyväksy emmekä noudata ehdotettua säädöstä yhdessäkään kohdassa, joka on vastoin Jumalaa, hänen pyhää sanaansa, meidän omaatuntoamme ja sielumme pelastusta. - Tästä syystä hylkäämme päällemme asetetun ikeen. - Samalla odotamme Hänen Keisarillisen Majesteettinsa kohtelevan meitä kuten kristitty ruhtinas, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken. Me olemme valmiit osoittamaan hänelle, kuten teille, armolliset herrat, sitä rakkautta ja kuuliaisuutta, joka on kohtuullinen ja lainmukainen velvollisuutemme.” ST 134.4
Enemmistö hämmästyi ja säikähti vastalauseen esittäjien rohkeutta. Erimielisyydet, taistelut ja veren-vuodatus näyttivät väistämättömiltä. Mutta uskon-puhdistajat luottivat Kaikkivaltiaan käsivarteen ja oli-vat “rohkeita ja lujia”.ST 135.1
“Tämän kuuluisan vastalauseen periaatteet - muodostavat protestantismin ytimen. - Protestantismi asettaa omantunnonvapauden viranomaisten yläpuo-lelle ja Jumalan sanan arvovallan näkyvän seurakun-nan yläpuolelle. - Se - sanoo profeettojen ja apostolien tavoin: ‘Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.’ Kaarle V:n kruunun edessä se kohottaa Jeesuksen Kristuksen kruunun.” Speyerin vastalause oli vakava todistus uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan ja vakuutus kaikkien ihmisten oikeudesta palvella Jumalaa omantuntonsa mukaisesti.ST 135.2
Näiden jalojen uskonpuhdistajien kokemus tarjoaa opetuksen kaikille myöhemmille ajoille. Saatana vastustaa yhä Raamatun asettamista elämän ohjeeksi. Meidän on palattava protestantismin suureen periaatteeseen: Raamattu ja yksin Raamattu uskon ja elämän ohjeeksi. Saatana työskentelee yhä uskonnonvapauden hävittämiseksi. Se antikristillinen valta, jonka protestin esittäjät Speyerissä torjuivat, pyrkii nyt saamaan takaisin menetetyn valta-asemansa.ST 135.3