10.—Hurmahenget voitetaan

Lutherin salaperäinen katoaminen herätti tyrmistystä kaikkialla Saksassa. Liikkui hurjia huhuja, ja monet uskoivat että hänet oli murhattu. Vallitsi suuri suru, ja monet sitoutuivat juhlallisella valalla kostamaan hä-nen kuolemansa.ST 123.1

Lutherin viholliset olivat riemuinneet hänen olete-tusta kuolemastaan. Nyt he pelästyivät kuullessaan hänen joutuneen vangiksi. Eräs heistä sanoi: “Ainoa pelastuksemme on siinä, että sytytämme soihdut ja etsimme Lutheria kaikkialta maailmasta ja annamme hänet takaisin kansalle, joka vaatii häntä.” ^{1 D’Aubigne, 9. kirja, 1. luku.} Uutinen siitä, että hän oli turvassa, joskin vankina, tyynnytti kansan, samalla kun hänen kirjoituksiaan luettiin innokkaammin kuin koskaan ennen. Kasvavat joukot ryhtyivät tukemaan Jumalan sanaa puolustaneen san-karillisen miehen asiaa.ST 123.2

Lutherin kylvämä siemen orasti kaikkialla. Hänen poissaolonsa teki sen, mitä hänen läsnäolonsa ei olisi voinut tehdä. Nyt kun heidän suuri johtajansa oli poissa, muut työntekijät ponnistelivat eteenpäin, jotta uljaasti aloitettu työ ei jäisi kesken.ST 123.3

Saatana pyrki nyt pettämään ja tuhoamaan kansan houkuttelemalla sitä hyväksymään väärän liikkeen oikean asemasta. Kuten ensimmäisellä vuosisadalla oli vääriä kristuksia, niin kuudennellatoista vuosisadalla ilmaantui vääriä profeettoja.ST 123.4

Jotkut kuvittelivat saavansa erityisiä ilmestyksiä taivaasta ja väittivät Jumalan lähettäneen heidät viemään eteenpäin uskonpuhdistusta, jonka he julistivat Lutherin vain heikosti panneen alulle. Todellisuudessa he olivat tekemässä tyhjäksi Lutherin saavutuksia. He hylkäsivät uskonpuhdistuksen perusperiaatteen - että Jumalan sana on uskon ja elämän ainoa riittävä ohje. Tuon erehtymättömän mittapuun he korvasivat omilla epävarmoilla tunteillaan ja vaikutelmillaan. Heihin liittyi muita kiihkomielisyyteen taipuvaisia henkilöitä. Näiden intoilijoiden toimet herättivät melkoista kohua. Luther oli saanut ihmiset tajuamaan uudistusten tarpeen, ja nyt näiden uusien “profeettojen” perusteettomat vaatimukset johtivat muutamia vilpittömiä ihmisiä harhaan.ST 123.5

Liikkeen johtajat esittivät vaatimuksiaan Melanchthonille: “Jumala on lähettänyt meidät opettamaan kansaa. Olemme olleet läheisessä yhteydessä Herraan. Tiedämme mitä tulee tapahtumaan. Sanalla sanoen olemme apostoleja ja profeettoja ja vetoamme tohtori Lutheriin.”ST 124.1

Uskonpuhdistajat olivat hämmentyneitä. Melanchthon sanoi: “Näissä miehissä on todella erikoinen henki. Mutta mikä henki? - Toisaalta meidän on varottava sammuttamasta Jumalan Henkeä, toisaalta taas katsottava, ettei Saatanan henki johda meitä harhaan.” ^{2 Emt. 9. kirja, 7. luku.}ST 124.2