Kuolemantuomio

Raivon myrsky puhkesi jälleen, ja Hieronymus vietiin kiireesti vankilaan. Oli kuitenkin muutamia, joihin hänen sanansa olivat tehneet syvän vaikutuksen ja jotka halusivat pelastaa hänen henkensä. Hänen luo-naan kävi korkeita kirkonmiehiä, jotka kehottivat häntä alistumaan kirkolliskokouksen päätökseen. Palkinnoksi luvattiin loistava tulevaisuus.ST 77.2

“Todistakaa Pyhällä Raamatulla, että olen vääräs-sä”, hän sanoi, “niin peruutan oppini.”ST 77.3

“Pyhällä Raamatulla!” huudahti eräs hänen kiusaajistaan. “Onko kaikki sitten tuomittava sen mukaan? Kuka voi ymmärtää sitä, ennen kuin kirkko selittää?” “Ovatko ihmisten perimätiedot luotettavampia kuin Vapahtajamme evankeliumi?” Hieronymus kysyi.ST 77.4

“Harhaoppinen!” kuului vastaus. “Minua kadut-taa, että olen puhunut sinulle niin pitkään. Näen, että olet paholaisen villitsemä.” ^{20 Wylie, 3. kirja, 10. luku.}ST 77.5

Ennen pitkää hänet vietiin samaan paikkaan, missä Hus oli antanut henkensä. Hän kulki eteenpäin lau-laen, kasvot ilon ja rauhan kirkastamina. Kuolema ei enää kauhistuttanut häntä. Kun pyöveli, valmiina sytyttämään rovion, astui hänen taakseen, marttyyri huudahti: “Sytytä tuli kasvojeni edessä. Jos minä olisin pelännyt, en olisi täällä.”ST 77.6

Hänen viimeiset sanansa olivat rukous: “Herra, kaikkivaltias Isä, armahda minua ja anna anteeksi syntini, sillä sinä tiedät, että olen aina rakastanut totuuttasi.” ^{21 Bonnechose II, s. 168.} Marttyyrin tuhka kerättiin ja heitettiin Reiniin, kuten Husin tuhka. Näin kuolivat Jumalan uskolliset valonkantajat.ST 77.7

Husin teloitus oli herättänyt Böömissä suuttumusta ja kauhua. Koko kansakunta vakuutti, että hän oli ollut uskollinen totuuden opettaja. Kirkolliskokousta syytettiin murhasta. Hänen oppinsa herättivät suu-rempaa kiinnostusta kuin aikaisemmin, ja monet otti-vat vastaan puhdistetun uskon. Paavi ja keisari päätti-vät yhdessä murskata liikkeen, ja Sigismundin armeija lähetettiin Böömiin.ST 78.1

Mutta pelastaja ilmaantui. Aikansa etevimpiin kenraaleihin lukeutuva Ziska oli böömiläisten johtaja. Jumalan apuun luottaen tuo kansakunta piti puoliaan mahtavia sotajoukkoja vastaan. Yhä uudelleen keisari hyökkäsi Böömiin, mutta aina hänet lyötiin takaisin. Husilaiset voittivat kuolemanpelon, eikä kukaan voinut vastustaa heitä. Urhea Ziska kuoli, mutta hänen paikkansa otti Procopius, joissakin suhteissa kyvykkäämpi johtaja.ST 78.2

Paavi julisti ristiretken husilaisia vastaan. Suuri sotajoukko lähetettiin Böömiin, mutta sekin kärsi kirvelevän tappion. Julistettiin toinen ristiretki. Kaikista Euroopan paavia kannattavista maista hankittiin miehiä, rahaa ja aseita. Suuret joukot kokoontuivat paavin lipun alle.ST 78.3

Valtava armeija saapui Böömiin. Kansa kokoontui torjumaan hyökkäyksen. Armeijat lähestyivät toisiaan, kunnes vain joki erotti ne. “Ristiretkeläiset olivat lukumääräisesti ylivoimaisia, mutta sen sijaan että he olisivat ylittäneet joen ja ryhtyneet taisteluun husilaisten kanssa, joita vastaan he olivat tulleet soti-maan näin kauas, he vain tuijottivat hiljaa vihollissotilaita.” ^{22 Wylie, 3. kirja, 17. luku} ST 78.4

Äkkiä sotajoukon valtasi selittämätön kauhu. Yhtään iskua antamatta tuo mahtava joukko hajosi ja pakeni kuin näkymättömän voiman karkottamana. Husilaisten armeija ajoi pakenijoita takaa, ja valtava sotasaalis joutui voittajien käsiin. Sen sijaan että sota olisi köyhdyttänyt böömiläisiä, se rikastutti heitä.ST 78.5

Muutamia vuosia myöhemmin järjestettiin uuden paavin johdolla vielä yksi ristiretki. Suunnaton armeija saapui Böömiin. Husilaisten joukot perääntyivät sen edessä vetäen hyökkääjiä kauemmaksi maan sisäosiin, mikä sai ristiretkeläiset luulemaan, että voitto oli jo saatu.ST 79.1

Lopulta Procopiuksen armeija kääntyi ryhtyäkseen taisteluun. Lähestyvän joukon äänet saattoivat ristiretkeläiset pakokauhun valtaan jo ennen kuin husilaiset olivat tulleet näkyviin. Ruhtinaat, kenraalit ja tavalliset sotilaat heittivät pois varusteensa ja pake-nivat joka suuntaan. Tappio oli täydellinen, ja jälleen voittajat saivat valtavan sotasaaliin.ST 79.2

Tämä oli toinen kerta, kun joukko sotaisia, taiste-luun harjoitettuja miehiä pakeni yhtään iskua anta-matta pienen ja heikon kansakunnan puolustajia. Maahanhyökkääjät valtasi yliluonnollinen kauhu. Hän, joka ajoi Midianin armeijan pakenemaan Gideonia ja tämän kolmeasataa miestä, oli jälleen ojentanut kätensä. ^{23 Katso Tuom. 7:19-25;Ps. 53: 6.}ST 79.3