“Keskiyön huuto”

Todisteet olivat hyvin vakuuttavia, ja tuhannet uskovat kaiuttivat “Keskiyön huutoa”. Vuoksiaallon tavoin liike levisi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään. Kiihkomielisyys katosi kuin varhainen huurre auringon noustessa. Liike muistutti niitä Herran luo palaamisen aikoja muinaisessa Israelissa, jotka seurasivat hänen palvelijoidensa julistamia varoitussanomia. Hurmioitunutta iloa ei juuri esiintynyt, vaan pikemminkin syvää sydämen tutkimista, syntien tun-nustamista ja maailmasta luopumista. Jumalalle an-tauduttiin ehdoitta.ST 257.3

Kaikista uskonnollisista liikkeistä sitten apostolien päivien yksikään ei ole ollut vapaampi inhimillisestä puutteellisuudesta ja Saatanan juonista kuin syksyn 1844 liike.ST 258.1

Kun kuului huuto: “Ylkä tulee”, odottajat “heräsi-vät ja panivat lamppunsa kuntoon”. He tutkivat Jumalan sanaa ennennäkemättömällä innolla. Eivät lahjak-kaimmat vaan nöyrimmät ja pyhittyneimmät noudat-tivat kutsua ensimmäisinä. Maanviljelijät jättivät sa-tonsa pelloille, käsityöläiset panivat pois työkalunsa ja lähtivät riemuiten julistamaan varoitusta. Suurin osa kirkoista sulki ovensa sanomalta, ja useat sen vastaanottajat erosivat niiden yhteydestä. Ei-uskovat, jotka tulivat adventistien kokouksiin, tunsivat sano-maa seuraavan vakuuttavan voiman. Usko toi vastauksia rukouksiin. Armon Henki laskeutui vilpittömien etsijöiden ylle kuin sadekuurot kuivaan maahan. Ne, jotka odottivat pian näkevänsä Lunastajansa kasvoista kasvoihin, tunsivat juhlallista iloa. Pyhä Henki sulatti sydämet.ST 258.2

Sanoman vastaanottaneet lähestyivät aikaa, jolloin he toivoivat kohtaavansa Herransa. He rukoilivat paljon yhdessä. Usein he kokoontuivat syrjäisiin paikkoihin seurustelemaan Jumalan kanssa, ja rukouksen ääni kohosi taivaaseen pelloilta ja lehdoista. Varmuus Vapahtajan hyväksynnästä oli heille jokapäiväistä lei-pääkin tärkeämpi, ja jos pilvi synkensi heidän mielen-sä, he eivät levänneet ennen kuin tunsivat anteeksian-tavan armon kosketuksen.ST 258.3