Kansallisen suuruuden varmin takaaja

Raamatun periaatteita opetettiin kodissa, koulussa ja kirkossa; sen hedelmät ilmenivät toimeliaisuutena, älykkyytenä, puhtautena ja raittiutena. Joku saattoi asua vuosia puritaanien keskuudessa “näkemättä juoppoa, kuulematta kirosanaa tai kohtaamatta kerjäläistä”. ^{11 Bancroft, I, 19. luku, 25. kappale.} Raamatun periaateet ovat kansallisen suuruuden varmin takaaja. Heikot siirtokunnat kasvoivat voimakkaiksi valtioiksi, ja maailma pani merkille menestyksen, joka oli “kirkolla ilman paavia ja valtiolla ilman kuningasta”.ST 193.1

Mutta Amerikkaan tuli yhä enemmän niitä, joiden vaikuttimet olivat aivan toisenlaiset kuin pyhiinvaeltajaisien. Niiden joukko lisääntyi, jotka etsivät vain maallista hyötyä.ST 193.2

Varhaiset siirtolaiset sallivat vain kirkon jäsenten äänestää ja toimia valtion viroissa. Tämä laki oli sää-detty valtion puhtauden säilyttämiseksi, mutta se johti kirkon turmeltumiseen. Monet liittyivät kirkkoon ilman sydämen muutosta. Saarnatyössäkin oli niitä, jotka eivät tunteneet Pyhän Hengen uudistavaa voimaa. Konstantinuksen päivistä nykyaikaan saakka kirkon aseman vahvistaminen valtion tuella, vaikka se näyttäisi tuovan maailman lähemmäksi kirkkoa, on kuitenkin aina vienyt kirkon lähemmäksi maailmaa.ST 193.3

Sekä Amerikan että Euroopan protestanttiset seu-rakunnat pysähtyivät uudistuksen tiellä. Enemmistö tyytyi isiensä uskoon, kuten Kristuksen ajan juutalaiset ja Lutherin ajan paavikirkon jäsenet. Erehdyksistä ja taikauskosta pidettiin kiinni. Vähitellen uskonpuh-distus hiipui, kunnes protestanttiset kirkot tarvitsivat uudistusta lähes yhtä kipeästi kuin Rooman kirkko Lutherin aikana. Ihmisten mielipiteitä kunnioitettiin aivan yhtä paljon, ja Jumalan sana korvattiin inhimil-lisillä teorioilla. Ihmiset löivät laimin Raamatun tutki-misen ja jatkoivat sellaisten oppien suosimista, joilla ei ollut raamatullista pohjaa.ST 193.4

Ylpeyttä ja kohtuuttomuutta vaalittiin uskonnon verhon alla, ja seurakunnat turmeltuivat. Niihin juurtui perittyjä tapoja, jotka tulisivat tuhoamaan miljoonia. Kirkko vaali näitä perinnäistapoja sen sijaan että olisi taistellut “sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu”.ST 194.1

Näin turmeltuivat periaatteet, joiden vuoksi uskonpuhdistajat olivat niin paljon kärsineet.ST 194.2