11.—Ruhtinaiden protesti

Suurenmoisimpia todistuksia, mitä milloinkaan on annettu uskonpuhdistuksen puolesta oli Saksan ruhtinaiden protesti Speyerin valtiopäivillä 1529. Näiden Jumalan miesten rohkeus ja lujuus hankki tuleville sukupolville omantunnonvapauden ja antoi uudiste-tulle kirkolle nimen “protestanttinen”.ST 131.1

Jumalan kaitselmus oli pitänyt totuutta vastustavat voimat kurissa. Kaarle V oli halukas murskaamaan uskonpuhdistuksen, mutta aina kun hän kohotti kä-tensä iskuun, hänet pakotettiin puolustuskannalle. Yhä uudelleen Turkin sotajoukot ilmaantuivat ratkaisevalla hetkellä rajalle, tai Ranskan kuningas tai paavi itse ryhtyi sotaan häntä vastaan. Näin uskonpuhdistus sai rauhassa vahvistua ja levitä kansainvälisten kiistojen ja sekasorron keskellä.ST 131.2

Viimein paavia kannattavat hallitsijat ryhtyivät yhdessä toimiin uskonpuhdistajia vastaan. Keisari kutsui koolle valtiopäivät Speyeriin kerettiläisyyden murskaamiseksi. Jos tuhoaminen ei onnistuisi rauhallisin keinoin, Kaarle oli valmis tarttumaan miekkaan.ST 131.3

Paavin kannattajat osoittivat julkisesti vihamieli-syyttään uskonpuhdistajia kohtaan. Melanchthon sa-noi: “Me olemme maailman pohjasakkaa, kaikkien inhon kohde; mutta Kristus tulee katsomaan heikon kansansa puoleen ja suojelemaan sitä.” ^{1 D’Aubigne, 13. kirja, 5. luku.} Speyerin asukkaat janosivat Jumalan sanaa, ja kiellosta piittaamatta tuhannet kokoontuivat Saksin vaaliruhtinaan kappelissa järjestettyihin jumalanpalveluksiin. Tämä joudutti ratkaisua. Uskonnollinen suvaitsevaisuus oli lailla vahvistettu, ja evankeliset valtiot olivat päättä-neet vastustaa oikeuksiensa loukkaamista. Luther ei voinut tulla paikalle, mutta hänen tilallaan olivat hänen työtoverinsa ja ruhtinaat, jotka Jumala oli kutsunut puolustamaan asiaansa. Saksin Fredrik oli kuollut, mutta Juhana-herttua, hänen seuraajansa, oli otta-nut uskonpuhdistuksen iloiten vastaan ja osoitti suurta rohkeutta.ST 131.4

Papit vaativat uskonpuhdistuksen hyväksyneitä valtioita alistumaan Rooman tuomiovaltaan. Uskon-puhdistajat taas eivät voineet myöntyä siihen, että Rooma alistaisi jälleen valvontaansa valtiot, jotka oli-vat ottaneet vastaan Jumalan sanan.ST 132.1

Lopulta ehdotettiin, että Wormsin julistus pidet-täisiin voimassa siellä, missä uskonpuhdistusta ei vielä ollut pantu toimeen, ja että “missä kansaa ei voinut alistaa siihen [Wormsin julistukseen] ilman kapinanvaaraa, siellä ei ainakaan pantaisi toimeen uusia muutoksia - ei estettäisi messun järjestämistä eikä sallittaisi yhdenkään roomalaiskatolisen kääntyä luterilaisuuteen.” Valtiopäivät hyväksyi ehdotuksen pappien ja prelaattien suureksi tyydytykseksi.ST 132.2