Kaksi Aadamia
Kun pelastetut lausutaan tervetulleiksi Jumalan kaupunkiin, ilmassa kajahtaa riemuhuuto. Ensimmäinen ja toinen Aadam ovat kohtaamassa toisensa. Jumalan Poika on ottamassa vastaan ihmiskunnan kantaisän - Aadamin, jonka hän loi, joka teki syntiä ja jonka synnin vuoksi Vapahtajan ruumiissa on ristiinnaulitsemisen jäljet. Kun Aadam näkee naulojen jäljet, hän heittäytyy nöyrästi Kristuksen jalkojen juureen. Vapahtaja nostaa hänet ylös ja kehottaa häntä katselemaan jälleen Eeden-kotia, josta hänet kauan sitten karkotettiin.ST 406.2
Aadamin elämä oli täynnä surua. Jokainen kuoleva lehti, jokainen eläinuhri, jokainen tahra ihmisen luonteessa oli uusi muistutus hänen synnistään. Hän kärsi hirvittäviä tunnontuskia, kun muut syyttivät häntä synnin alkuunpanijaksi. Hän katui vilpittömästi syntiään ja kuoli ylösnousemuksen toivossa. Nyt Aadam saa sovituksen perusteella takaisin entisen asemansa.ST 406.3
Haltioituneena hän katselee puita, jotka kerran olivat hänen ilonaan, puita, joiden hedelmiä hän oli kerännyt viattomuutensa päivinä. Hän näkee viini-köynnöksiä, joita hänen omat kätensä ovat hoitaneet, kukkia, joiden kasvattamisesta hän nautti. Tämä on tosiaan ennalleen asetettu Eeden!ST 406.4
Vapahtaja johtaa hänet elämän puun luo ja kehottaaST 406.5
syömään. Hän näkee suuren joukon sukunsa jäseniä pelastettuna. Silloin hän heittää kruununsa Jeesuksen jalkojen juureen ja syleilee Vapahtajaa. Hän näppäilee harppuaan, ja taivas kajahtaa riemulaulusta: “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen.” Koko Aadamin suku heittää kruununsa Vapahtajan jalkojen juureen ja kumartuu kunnioittaen palvomaan häntä. Enkelit itkivät, kun Aadam lankesi syntiin, ja iloitsivat, kun Jeesus avasi ulospääsyn haudasta niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Nyt he näkevät lunastustyön tulokset ja yhtyvät ylistyslauluun.ST 407.1
“Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku.” Sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä, “lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua.” Vain pelastettujen joukko, sataneljäkymmentäneljätuhatta, voi oppia tuon laulun, sillä se perustuu kokemukseen, jollaista yhdelläkään toisella joukolla ei ole ollut. “He seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karit-salle.” He ovat kokeneet ahdistuksen ajan, jollaista maan päällä ei ole koskaan ennen ollut; he ovat kestäneet samanlaisen tuskan ja ahdistuksen kuin Jaakob; he elivät ilman välittäjää Jumalan viimeisten tuomioiden kohdatessa maailmaa. “He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” “Val-hetta ei heidän suustaan ole kuultu, he ovat puhtaita ja virheettömiä” Jumalan edessä. “Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” ST 407.2