Erehdykset paljastuvat

Wycliff oli innokas erehdysten paljastaja ja taisteli pelottomasti Rooman vahvistamia väärinkäytöksiä vastaan. Toimiessaan kuninkaan kappalaisena hän vastusti rohkeasti veroa, jota paavi vaati Englannin hallitsijalta. Paavin asettuminen maallisten hallitsijoi-den yläpuolelle oli vastoin järkeä ja ilmoitusta. Paavin vaatimukset olivat herättäneet närkästystä, ja Wycliffin opetukset tekivät vaikutuksen kansakunnan johta-viin henkilöihin. Kuningas ja aatelisto kieltäytyivät yksimielisesti maksamasta veroa.ST 55.2

Englannissa kuhisi kerjäläismunkkeja, jotka olivat esteenä kansakunnan menestykselle ja hyvinvoinnille. Munkkien toimettomuus ja kerjääminen ei ainoastaan kuluttanut kansan varoja vaan sai ihmiset halveksimaan rehellistä työtä. Nuoriso tuli kurittomaksi ja turmeltui. Monet houkuteltiin luostarielämään ei ai-noastaan vastoin vanhempiensa tahtoa vaan vieläpä heidän tietämättään ja vastoin heidän määräyksiään. “Näin epäinhimillisen julmasti”, kuten Luther siitä myöhemmin lausui, “mikä tuo mieleen suden ja ty-rannin pikemmin kuin ihmisen ja kristityn”, käännet-tiin lasten sydämet heidän vanhempiaan vastaan. ^{1Barnas Sears, The Life of Luther, s. 70, 69.}ST 55.3

Munkit pettivät vieläpä yliopisto-opiskelijoita ja houkuttelivat heitä liittymään veljeskuntiinsa. Kun-nolla ansaan joutuneiden oli mahdotonta saada takai-sin vapauttaan. Monet vanhemmat kieltäytyivät lähet-tämästä poikiaan yliopistoon. Yliopistot riutuivat, ja tietämättömyys pääsi valtaan.ST 56.1

Paavi oli antanut näille munkeille valtuudet kuun-nella synnintunnustuksia ja antaa syntejä anteeksi. Tästä aiheutui paljon pahaa. Halukkaina lisäämään tulojaan munkit olivat niin valmiit antamaan synnin-päästön, että rikolliset kääntyivät heidän puoleensa, ja niin törkeimmät paheet lisääntyivät nopeasti. Lahjat, jotka olisi pitänyt käyttää sairaiden ja köyhien hädän lievittämiseksi, annettiin munkeille. Munkit rikastuivat jatkuvasti, ja heidän mahtavat rakennuksensa ja ylenpalttiset ruokapöytänsä tekivät kansakunnan jatkuvan köyhtymisen sitä ilmeisemmäksi. Kuitenkin munkit säilyttivät otteensa taikauskoiseen kansaan ja saivat sen uskomaan, että kaikki uskonnollinen velvollisuus sisältyi paavin ylivallan tunnustamiseen, pyhimysten palvontaan ja lahjojen antamiseen munkeille. Tämä riittäisi varmistamaan heille paikan taivaassa!ST 56.2

Selvänäköinen Wycliff iski pahan juureen ja julisti, että itse järjestelmä oli väärä ja siitä oli luovuttava. Syntyi keskustelua ja tehtiin kysymyksiä. Monet ryh-tyivät epäilemään, eikö heidän pitäisi etsiä anteeksi-antoa Jumalalta pikemmin kuin Rooman paavilta. (Katso liitettä.) “Munkit ja Rooman papit”, he sanoivat, “jäytävät meitä kuin syöpä. Jumalan on vapautettava meidät tai kansa tuhoutuu.” ^{2D’Aubigne, mt, 17. kirja, 7.1uku.} Kerjäläismunkit väittivät seuraavansa Vapahtajan esimerkkiä ja selittivät, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat eläneet kansan almuilla. Tämä väite sai monet etsimään totuutta Raamatusta.ST 56.3

Wycliff ryhtyi kirjoittamaan ja julkaisemaan kirjasia munkkeja vastaan kiinnittääkseen kansan huomion Raamatun opetuksiin ja Kirjoittajaan. Tehokkaammin hän ei olisi voinut ryhtyä kaatamaan paavin pystyttämää mammuttimaista rakennelmaa, jossa miljoonat olivat vankeina.ST 57.1

Wycliff kutsuttiin puolustamaan Englannin kruu-nun oikeuksia Rooman väärinkäytöksiä vastaan ja nimitettiin kuninkaan lähettilääksi Alankomaihin. Täällä hän joutui tekemisiin ranskalaisten, italialaisten ja espanjalaisten kirkonmiesten kanssa. Näin hänelle tarjoutui tilaisuus katsoa kulissien taakse, mikä Englannissa oli ollut mahdotonta. Nämä paavin hovin edustajat paljastivat hänelle pappisvallan todellisen luonteen. Hän palasi Englantiin ja julisti oppejaan entistä innokkaammin selittäen, että ylpeys ja petos olivat Rooman jumalia.ST 57.2

Wycliffin palattua Englantiin kuningas nimitti hä-net Lutterworthin kirkkoherraksi. Tämä osoitti, ettei hänen suorasukaisuutensa ollut hallitsijalle vasten-mielistä. Wycliffin vaikutus alkoi näkyä kansakunnan uskon kehittymisessä.ST 57.3

Paavi tuomitsi hänet ankarasti ja lähetti kolme bullaa, joissa käskettiin ryhtyä välittömiin toimiin “harhaopin” opettajan vaientamiseksi. ^{3Augustus Neander, General History of the Christian Religion and Church Ks. 146, 147. Katso myös liitteitä.}ST 57.4

Paavin bullien saapuminen velvoitti koko Englantia vangitsemaan harhaoppisen. (Katso liitettä.) Näytti varmalta, että Rooman kosto kohtaisi pian Wycliffiä. Mutta hän, joka sanoi muinaiselle patriarkalle: “Älä pelkää --. Minä olen sinun kilpesi” ^{41. Moos. 15: 1.}, ojensi kätensä suojelemaan palvelijaansa. Kuolema ei kohdannut uskonpuhdistajaa vaan paavia, joka oli määrännyt hänet tapettavaksi.ST 57.5

Gregorius XI:n kuoleman jälkeen valittiin kaksi kilpailevaa paavia. (Katso liitettä.) Kumpikin kehotti oikeauskoisia taistelemaan toista paavia vastaan vah-vistaen vaatimuksiaan vastustajiin kohdistuvilla kam-mottavilla kirouksilla ja kannattajille luvatuilla taivaal-lisilla palkinnoilla. Kilpailevilla ryhmittymillä oli kyl-liksi tekemistä hyökätessään toistensa kimppuun, ja Wycliff sai jonkin aikaa olla rauhassa.ST 58.1

Skisman aiheuttama riita ja turmelus valmistivat tietä uskonpuhdistukselle avaamalla ihmisten silmät paavikunnan todelliselle luonteelle. Wycliff kehotti ihmisiä miettimään, puhuivatko nämä kaksi paavia totta tuomitessaan toisensa antikristuksiksi.ST 58.2

Päätettyään lujasti, että valo tulisi viedä kaikkialle Englantiin, Wycliff organisoi saarnaajajoukon, johon kuului vaatimattomia, hurskaita miehiä, jotka rakasti-vat totuutta ja halusivat levittää sitä. Nämä miehet opettivat toreilla, suurkaupunkien kaduilla ja maa-seudun kujilla. He menivät vanhusten, sairaiden ja köyhien luo ja selittivät heille Jumalan armon iloista sanomaaST 58.3

Oxfordissa Wycliff saamasi Jumalan sanaa yliopis-ton saleissa. Hänelle annettiin arvonimi “evankeliumin tohtori”. Mutta hänen elämänsä suurin työ oli Raama-tun kääntäminen englanniksi, niin että jokainen ih-minen Englannissa saisi lukea Jumalan ihmeellisistä teoista.ST 58.4