1. —Ennakkokuva maailman kohtalosta
Öljymäen harjalta Jeesus katseli Jerusalemia. Hän näki temppelin suurenmoiset rakennukset. Laskeva aurinko valaisi lumivalkoiset marmoriseinät ja välkehti kultaisen tornin huipussa. Kuka Israelin lapsi saattoi katsella tuota näkyä ilon ja ihailun sykähdyttämättä sydäntä! Mutta Jeesuksen mielen täyttivät muut ajatukset. “Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kau-pungin, hän puhkesi itkuun.” ST 17.1
Jeesus ei itkenyt itsensä tähden, vaikka hänen edessään oli Getsemane, lähestyvän tuskan näyttämö, ja hieman kauempana Golgata, ristiinnaulitsemisen paikka. Niiden näkeminen ei synkentänyt tuota ilon hetkeä. Hän itki Jerusalemin tuhansia tuomittuja.ST 17.2
Jeesus näki, miten valittu kansa oli yli tuhannen vuoden ajan saanut osallistua Jumalan erikoisesta suosiosta ja huolenpidosta. Jumala oli kunnioittanut Jerusalemia enemmän kuin mitään muuta paikkaa maailmassa. Herra oli “valinnut Siionin - asun-nokseen” . Täällä pyhät profeetat olivat aikojen kulu-essa julistaneet varoituksen sanomia. Päivästä toiseen oli uhrattu karitsojen verta, joka viittasi Jumalan Ka-ritsaan.ST 17.3
Jos Israel olisi kansana pysynyt uskollisena Juma-lalle, Jerusalem olisi säilynyt ikuisesti Jumalan valittu-na kaupunkina. Mutta tuon valitun kansan historia oli täynnä luopumusta ja kapinaa. Isänkin rakkautta suurempaa myötätuntoa osoittaen Jumalan “tuli sääli kansaansa ja omaa asuinsijaansa”. Kun hartaista pyynnöistä ja nuhteista ei ollut apua, hän lähetti taivaan parhaan lahjan, itse Jumalan Pojan, vetoamaan paatuneeseen kaupunkiin.ST 17.4
Kolmen vuoden ajan valon ja kirkkauden Herra kulki kansansa keskellä ja “teki hyvää ja paransi kaik-ki, jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan”, vapautti vangitut, antoi näön sokeille, paransi rammat ja kuurot, puhdisti spitaaliset, herätti kuolleet ja julisti ilosanomaa köyhille. ST 18.1
Kodittomana kulkijana hän eli palvellakseen ihmi-siä. Hän helpotti heidän käsimyksiään ja pyysi heitä ottamaan vastaan elämän lahjan. Kovista sydämistä takaisin lyöneet armon aallot palasivat entistä voi-makkaampana säälin ja sanomattoman rakkauden hyökynä. Mutta Israel oli hylännyt parhaan ystävänsä ja ainoan auttajansa. Hänen rakkautensa vetoomuksia oli halveksittu.ST 18.2
Toivon ja anteeksiannon hetki olisi pian ohi. Pit-kään jatkuneen luopumuksen ja kapinan pilvi laskeu-tuisi nopeasti syyllisen kansan ylle. Häntä, joka yksin voisi pelastaa heidät uhkaavalta kohtalolta, oli halvek-sittu ja solvattu. Hänet oli torjuttu, ja pian hänet ristiinnaulittaisiin.ST 18.3
Kun Kristus katseli Jerusalemia, hän näki kokonai-sen kaupungin, kokonaisen kansakunnan hävityksen. Hän näki tuhon enkelin kohottavan miekkansa kaupunkia vastaan, joka niin kauan oli ollut Jumalan asuntona. Samalta paikalta, jonka Titus armeijoineen myöhemmin ottaisi haltuunsa, hän katseli laakson yli pyhiä esipihoja ja pylväikköjä. Kyynelten sumentamin silmin hän näki muurit vihollisjoukkojen ympä-röiminä. Hän kuuli sotaan järjestäytyvän armeijan askelten töminän, leipää pyytävien äitien ja lasten huudot piiritetystä kaupungista. Hän näki pyhän temppelin, palatsin ja tornit liekkien vallassa, kaupungin kytevinä raunioina.ST 18.4
Katsoessaan tulevaisuuteen hän näki liiton kansan hajotettuna kaikkiin maihin, kuin hylyt autiolla ran-nalla. Jumalallinen sääli, kaipaava rakkaus ilmaisi it-sensä näissä murheellisissa sanoissa: “Jerusalem, Je-rusalem! Sinä tapatat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” ST 19.1
Kristus näki Jerusalemissa vertauskuvan maail-masta, joka epäuskon ja kapinan paaduttamana kiitää kohti Jumalan rangaistustuomioita. Hänen sydämensä täytti sääli maan ahdistettuja ja kärsiviä kohtaan. Hän halusi auttaa heitä kaikkia. Hän oli valmis kuolemaan tuodakseen heidän ulottuvilleen pelastuksen.ST 19.2
Taivaan Majesteetti itkee! Tämä näky osoittaa, miten vaikeaa on pelastaa syylliset Jumalan lain rikkomisen seurauksilta. Jeesus näki maailman syyllistyneen samanlaiseen petokseen, kuin se, mikä johti Jerusalemin tuhoon. Juutalaisten suuri synti oli ollut Kristuksen hylkääminen; maailman suuri synti tulisi olemaan Jumalan lain hylkääminen, lain, joka on hänen hallintonsa perustus taivaassa ja maan päällä. Miljoonat synnin kahleissa olevat, joita uhkaa toinen kuolema, kieltäytyisivät etsikkoaikanaan kuun-telemasta totuuden sanoja.ST 19.3