Wesley pelastuu kuolemasta
Vaikutusvaltaiset miehet vastustivat heitä. Monet papit paljastivat vihamielisyytensä, ja kirkkojen ovet suljettiin puhtaalta uskolta. Papisto tuomitsi heidät saarnatuolista ja herätti näin pimeyden ja jumalattomuuden voimat. Yhä uudelleen Jumalan armon ihme pelasti John Wesleyn kuolemasta. Kun kaikki pakotiet näyttivät olevan tukossa, ihmishahmoinen enkeli tuli hänen rinnalleen, jolloin roskajoukko väistyi ja Kristuksen palvelija pääsi turvallisesti vaaraa pakoon.ST 169.3
Eräästä tällaisesta pelastumisesta Wesley sanoi. “Vaikka monet koettivat tarttua kaulukseeni tai vaat-teisiini kaataakseen minut, he eivät saaneet minusta otetta. Vain yksi sai kiinni liivini liepeestä, joka jäi hänen käteensä. Toinen lieve, jonka taskussa oli seteli, repeytyi vain osaksi. — Takanani ollut voimakas mies yritti iskeä minua useita kertoja paksulla tammisauvalla; jos yksikin isku olisi osunut takaraivooni, hän olisi säästynyt enemmiltä vaivoilta. Mutta jokai-nen isku osui sivuun, en tiedä miten, sillä en pystynyt liikkumaan oikealle enkä vasemmalle.” ST 169.4
Tuohon aikaan metodistit saivat kärsiä pilkkaa ja joskus väkivaltaisiakin vainoa. Toisinaan asetettiin julkisiin paikkoihin ilmoituksia, joissa kehotettiin kaikkia, jotka halusivat olla mukana särkemässä meto-distien ikkunoita ja ryöstämässä heidän kotejaan, kokoontumaan ilmoitettuna aikana määrättyyn paik-kaan. Ihmisiä, joiden ainoa vika oli, että he pyrkivät ohjaamaan syntiset pyhyyden tielle, vainottiin järjes-telmällisesti.ST 170.1
Hengellinen rappio Englannissa juuri ennen Wesleyn aikaa johtui suureksi osaksi opetuksesta, että Kristus oli kumonnut moraalilain ja ettei kristityillä ollut velvollisuutta totella sitä. Toiset väittivät, ettei saarnaajien tarvinnut kehottaa kansaa noudattamaan sen käskyjä koska ne, jotka Jumala oli valinnut pelas-tukseen, “johdettiin harjoittamaan hurskautta ja hy-veitä”, kun taas ikuiseen kadotukseen tuomituilla “ei ollut voimaa totella Jumalan lakia”.ST 170.2
Toiset uskoivat, että “valitut eivät voi langeta ar-mosta tai menettää Jumalan suosiota”, ja tulivat siihen kauheaan johtopäätökseen, että “heidän jumalattomat tekonsa eivät itse asiassa olekaan syntiä - minkä vuoksi heillä ei ole mitään tarvetta tunnustaa synte-jään tai tehdä niistä parannusta”. Siksi he julistivat, että eräs häpeällisimmistäkin synneistä, “jota yleisesti pidetään Jumalan lain vakavana rikkomuksena, ei olekaan syntiä Jumalan silmissä”, jos valittuihin kuu-luva tekee sen. “He eivät voi tehdä mitään, mikä on vastenmielistä Jumalalle tai laissa kiellettyä.”ST 170.3
Nämä kauheat opit ovat pohjimmiltaan samanlai-sia kuin ne myöhemmät väitteet, ettei ole olemassa mitään muuttumatonta jumalallista lakia oikean mit-tapuuna vaan että yhteiskunta itse määrittelee moraalin, joka on jatkuvan muutoksen alainen. Tällaisten ajatusten innoittajana on hän, joka taivaan synnittö-mien asukkaiden keskuudessa aloitti Jumalan lain vanhurskaiden vaatimusten vastustamisen.ST 170.4
Oppi siitä, että Jumala määrää peruuttamattomasti ihmisten luonteen, on johtanut monet hylkäämään Jumalan lain. Wesley vastusti päättävästi tätä oppia, joka johti antinomismiin. “Sillä Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. ” Jumala, Vapahtajamme, “tahtoo, että. kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta”. Kristus, “todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen“. Ihmiset menettävät pelastuksen kieltäytymällä itsepintaisesti elämän lahjasta.ST 171.1