Marttyyrin rohkeus
Uskonpuhdistajan jatkaessa matkaa innokas väkijouk-ko tungeksi hänen ympärillään ja ystävälliset äänet varoittivat häntä paavin kannattajista. “He polttavat sinut tuhkaksi”, jotkut sanoivat, “kuten he tekivät Jan Husille. ” Luther vastasi: “Vaikka he sytyttäisivät tulen, joka ulottuisi Wormsista Wittenbergiin - kulkisin sen läpi Herran nimessä; ilmestyisin heidän eteensä - tunnustaen Herraa Jeesusta Kristusta.” ST 101.4
Kun Luther lähestyi Wormsia, syntyi suuri hälinä. Ystävät pelkäsivät hänen turvallisuutensa puolesta, viholliset taas asiansa puolesta. Paavilaisten yllytyk-sestä häntä kehotettiin menemään erään ystävällismielisen ritarin linnaan, jossa kaikki vaikeudet voitai-siin muka ratkaista sovinnollisesti. Ystävät kuvailivat häntä uhkaavia vaaroja. Järkkymätön Luther vastasi: “Vaikka Wormsissa olisi yhtä paljon paholaisia kuin tiiliä katoilla, menisin silti sinne.” ST 101.5
Kun Luther saapui Wormsiin, suuri väkijoukko tungeksi porteille lausumaan hänet tervetulleeksi. Kiihtymys oli valtava. “Jumala tulee puolustamaan minua”, Luther sanoi laskeutuessaan vaunuista. Hänen tulonsa sai paavin kannattajat tyrmistymään. Keisari kutsui koolle neuvoston jäsenet. Miten tulisi menetellä? Eräs järkähtämätön paavin kannattaja sanoi: “Olemme keskustelleet pitkään tästä asiasta. Teidän Keisarillisen Majesteettinne tulee heti hankkiutua eroon tästä miehestä. Eikö Sigismund lähettänyt Jan Husia poltettavaksi? Harhaoppiselle annettu suojakirja ei meitä sido.” “Ei”, sanoi keisari, “lupaus on pidettävä.” Päätettiin, että uskonpuhdistajaa tulisi kuulla.ST 102.1
Koko kaupunki oli innokas näkemään tämän mer-kittävän miehen. Matkasta väsynyt Luther tarvitsi hiljaisuutta ja lepoa. Mutta jo muutaman tunnin levon jälkeen hänen luokseen kerääntyi innokkaita aatelismiehiä, ritareita, pappeja ja porvareita. Heidän jou-kossaan oli aatelisia, jotka olivat rohkeasti vaatineet keisaria oikaisemaan kirkollisia väärinkäytöksiä. Sekä ystävät että viholliset tulivat katsomaan pelotonta munkkia. Hänen esiintymisensä oli päättäväistä ja rohkeaa. Hänen kalpeilla, laihoilla kasvoillaan oli ys-tävällinen, suorastaan iloinen ilme. Hänen vilpittö-missä sanoissaan oli voimaa, jota edes hänen viholli-sensa eivät voineet täysin torjua. Jotkut olivat varmoja, että hänessä vaikutti jumalallinen voima; toiset väittivät, kuten fariseukset Kristuksesta: “Hänessä on paha henki.” ST 102.2
Seuraavana päivänä lähetettiin keisarillinen virka-mies hakemaan Luther kokoussaliin. Katsojia tungeksi kaikilla kaduilla innokkaina näkemään munkin, joka oli uskaltanut vastustaa paavia. Eräs vanha kenraali, monien taistelujen sankari, sanoi hänelle ystävällisesti: “Munkkiparka, sinä menet nyt tekemään uljaampaa vastarintaa kuin minä tai kuka tahansa sotapäällikkö olemme milloinkaan tehneet verisimmissä taisteluissamme. Mutta jos asiasi on oikea - kulje eteenpäin Jumalan nimessä äläkä pelkää mitään. Jumala ei hylkää sinua.” ST 102.3