Johdanto
Ennen kuin synti tuli maailmaan Aadam sai avoimesti seurustella tekijänsä kanssa, mutta ihmisen jouduttua rikkomuksensa vuoksi eroon Jumalan yhteydestä ih-miskunta menetti tämän etuoikeutensa. Lunastussuunnitelman ansiosta maan asukkailla on kuitenkin yhä mahdollisuus päästä yhteyteen taivaan kanssa. Henkensä välityksellä Jumala on ollut yhteydessä ihmisiin, ja hänen valitut palvelijansa ovat saaneet ilmestyksiä, joiden kautta jumalallinen valo on loistanut maailmaan. “Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet”. ST 9.1
Ihmiskunnan historian 2500 ensimmäisenä vuote-na ei ollut mitään kirjoitettua ilmoitusta. Ne, joita Jumala oli opettanut, välittivät tietonsa toisille, ja näin tieto siirtyi isältä pojalle sukupolvesta toiseen. Moo-seksen ajasta alkaa kirjoitetun sanan historia. Innoitet-tuja ilmestyksiä alettiin silloin tallentaa innoitettuun kirjaan. Tätä työtä jatkettiin pitkänä 1600 vuoden ajanjaksona - Mooseksesta, luomishistorian ja lain muistiintallentajasta, Johannekseen, joka kirjoitti muis-tiin evankeliumin ylevimmät totuudet. Raamattu esittää tekijäkseen Jumalan. Ihmiskädet ovat sen kuitenkin kirjoittaneet, ja sen eri osien toisis-taan poikkeavissa kirjoitustavoissa voimme nähdä kul-lekin kirjoittajalle luonteenomaisia piirteitä. Sen jokai-nen totuus on “Jumalan Hengestä syntynyt” ; kuiten-kin ne on ilmaistu ihmiskielellä. Pyhän Henkensä kautta iankaikkinen Jumala on antanut valonsa loistaa palvelijoittensa mieleen ja sydämeen. Unien, näkyjen ja vertauskuvien välityksellä hän on ilmaissut heille totuuksia, ja he itse ovat pukeneet vastaanottamansa ilmoituksen ihmiskielelle.ST 9.2
Raamatun kirjat on kirjoitettu eri aikakausina ja niiden kirjoittajat ovat suuresti poikenneet tosistaan syntyperältään ja asemaltaan samoin kuin henkisiltä ja hengellisiltä lahjoiltaan. Siksi kirjatkin poikkeavat huomattavasti toisistaan tyyliltään ja sisällöltään. Kirjoittajat käyttävät erilaisia ilmaisuja; toinen kirjoittaja on esittänyt saman totuuden vaikuttavammin kuin toinen. Kun useat kirjoittajat käsittelevät samaa aihetta eri näkökulmista ja erilaisissa olosuhteissa, pintapuolinen, huolimaton ja ennakkoluuloinen lukija saattaa nähdä ristiriitaisuutta siinä, missä ymmärtäväinen, harkitseva ja nöyrä tutkija näkee kaiken taustalla sopusoinnun.ST 10.1
Kun eri henkilöt ovat esittäneet totuuden, se on tullut valotetuksi eri näkökulmista. Yksi kirjoittaja on tajunnut selkeästi yhden puolen totuudesta - ne koh-dat, jotka sopivat juuri hänen kokemuksiinsa sekä arvosteluja havaintokykyynsä - toinen taas käsittelee jotakin toista puolta, ja kumpikin heistä, Pyhän Hen-gen johtamana, esittää sen, mikä on voimakkaimmin vaikuttanut hänen omaan mieleensä. Ne ovat totuu-den eri puolia, mutta niiden kesken vallitsee täydelli-nen sopusointu. Tällä tavoin ilmoitetut totuudet liitty-vät toisiinsa ja muodostavat täydellisen kokonaisuu-den, joka täyttää ihmisen tarpeet kaikissa elämän kokemuksissa ja olosuhteissa.ST 10.2
Jumala on armollisesti nähnyt hyväksi ilmaista maailmalle totuutensa inhimillisiä välikappaleita käyttäen, ja hän itse, Pyhän Henkensä välityksellä, teki nämä kykeneviksi tähän työhön. Hän johti heitä valitsemaan, mitä oli puhuttava ja mitä kirjoitettava. Aarre uskottiin saviastioihin, mutta se on silti peräisin taivaasta. Vaikka todistus esitettiin ihmiskielen Epätäydellisin ilmaisukeinoin, se on Jumalan todistus, ja kuuliainen, uskova Jumalan lapsi näkee siinä jumalallisen voiman, annon ja totuuden valtavuuden.ST 10.3
Jumala on sanassaan antanut ihmisille kaiken tarpeellisen tiedon pelastuksesta. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja ereh-tymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven. “Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojen-nukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä”. ST 11.1
Se, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hen-gen jatkuvaa läsnäoloa ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin, Vapahtajamme lupasi palvelijoilleen Hen-gen avaamaan sanan, valaisemaan ja selittämään sen opetuksia. Koska Jumalan Henki on innoittanut Raa-matun, Hengen opetus ei voi milloinkaan olla ristirii-dassa sanan kanssa.ST 11.2
Henkeä ei annettu - eikä sitä koskaan voidakaan antaa - syrjäyttämään Raamattua, sillä kirjoitukset sa-novat selvästi, että Jumalan sana on mitta, jolla kaikki muut opetukset ja kokemukset on mitattava. Apostoli Johannes sanoo: “Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaik-kia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja”. ST 11.3
Pyhän Hengen työ on muutamien ihmisten ereh-dysten tähden tullut suuresti häväistyksi. Nämä ihmi-set väittävät saaneensa Hengen valoa eivätkä katso tarvitsevansa enää Jumalan sanan opastusta. Heitä hallitsevat tunteet, joita he pitävät Jumalan äänenä, mutta heitä ohjaava henki ei ole Jumalan Henki. Tällai-nen omien mielijohteitten seuraaminen ja kirjoitusten hylkääminen voi johtaa vain sekaannukseen, eksytykseen ja turmioon. Se palvelee ainoastaan paholaisen tarkoituksia. Koska Kristuksen seurakunta ei voi elää ilman Pyhän Hengen työtä, paholainen koettaa halven-taa hänen vaikutustaan fanaatikkojen erheellisellä toi-minnalla ja saada Jumalan kansan lyömään laimin voiman lähteen, jonka Herramme on sille varannut.ST 11.4
Jumalan Henki jatkoi työtään Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa evankeliumia julistettaessa. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten antamisen aikoina Pyhä Henki valitsi jatkuvasti yksityisiä ihmisiä erillään niistä ilmestyksistä, jotka oli tarkoitettu sisällytettäviksi Pyhään Raamattuun. Raamatussa kerrotaan, että ihmiset saivan Pyhän Hengen kautta varoituksia, nuhteita, neuvoja ja opetuksia, joilla ei ollut mitään tekemistä Raamatun kirjoittamisen kanssa. Se mainitsee eri aikakausina eläneitä profeettoja, joiden puheista ei ole mitään merkitty muistiin. Samalla tavoin Pyhä Henki jatkoi Raamatun kaanonin valmistumisen jälkeenkin työtään valistaen, varoittaen ja lohduttaen Jumalan lapsia.ST 12.1
Jeesus lupasi opetuslapsilleen: “Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” “Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. - ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva”. Raamattu opettaa selvästi, että nämä lupaukset eivät koske ainoastaan apostolien aikaa, vaan kuuluvat Kristuksen seurakunnalle kaikki-na aikakausina. Vapahtaja vakuuttaa seuraajilleen: “Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Paavali selittää Jumalan asettaneen seurakuntaan Hengen lahjoja “varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruu-miin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tunte-miseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden - -“. ST 12.2
Apostoli rukoili Efesoksen uskovien puolesta, “että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, - ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meis-sä uskovissa”. Tätä siunausta Paavali anoi Efesoksen seurakunnalle. Hän anoi Jumalan Hengen valaisemaa ymmärrystä, jotta he voisivat käsittää Jumalan sanan syvällisiä totuuksia.ST 13.1
Helluntaina tapahtuneen Pyhän Hengen ihmeelli-sen ilmestymisen jälkeen Pietari kehotti kansaa teke-mään parannuksen ja ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, ja hän jatkoi: “Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu”. ST 13.2
Profeetta Joelin kautta Herra on luvannut erityisen Henkensä vuodatuksen juuri ennen Jumalan suurta päivää. Tämä ennustus täyttyi osittain helluntain suuressa Hengen vuodatuksessa, mutta se toteutuu täydellisesti jumalallisen armon ilmenemisenä evanke-lioimistyötä päätettäessä.ST 13.3
Suuri taistelu hyvän ja pahan välillä kiihtyy kiihtymistään aivan ajan loppuun asti. Saatanan viha on kaikkina aikakausina kohdistunut Kristuksen seura-kuntaan, ja Jumala on jakanut kansalleen armoaan ja Henkeään vahvistaakseen sitä paholaisen voimia vas-taan. Kun Kristuksen apostolien oli julistettava hänen evankeliumiaan maailmalle ja kirjoitettava se muistiin kaikkia tulevia aikoja varten, heille annettiin erityistä Hengen valoa, mutta kun seurakunta lähestyy lopullis-ta vapautustaan, Saatana työskentelee entistä tehok-kaammin. Hän astuu alas ja “on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt”. Hän tulee toimimaan “suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä”. Kuudentuhannen vuoden ajan tuo nerokas henki, joka kerran oli mahtavin Jumalan enkeleistä, on kokonaan omistautunut eksyttävään ja tuhoa tuotta-vaan työhönsä. Kaikki saatanallisen taidon ja viekkau-den syvyydet sekä kaikki aikakausien taistelujen kes-täessä kehittynyt julmuus tullaan kohdistamaan Juma-lan kansaa vastaan viimeisessä taistelussa. Tänä vaarallisena aikana Kristuksen seuraajien on julistettava maailmalle varoitusta Herran toisesta tulemisesta, ja kansa on valmistettava seisomaan hänen edessään puhtaana ja moitteettomana hänen tullessaan. Jumalallisen armon ja voiman erityinen vuodatus ei ole tänä aikana seurakunnalle yhtään tarpeettomampi kuin apostolien päivinä.ST 13.4
Hyvän ja pahan välisen pitkällisen taistelun näkymät ovat Pyhän Hengen valaisemina avautuneet näi-den sivujen kirjoittajalle. Kerta toisensa jälkeen minun on sallittu nähdä eri aikakausina käydyn ja käytävän suuren taistelun vaiheita, joissa toisena osapuolena on Kristus, elämän ruhtinas ja pelastuksemme päämies, ja toisena Saatana, pahuuden ruhtinas, synnin alkuunpanija ja Jumalan pyhän lain ensimmäinen rikkoja. Saatanan viha Kristusta kohtaan kohdistuu Kristuksen seuraajiin. Kaikissa historian vaiheissa näemme samanlaista Jumalan lain periaatteiden vihaamista ja petosta, joilla valhe on saatu näyttämään totuudelta, inhimilliset lait voitu asettaa Jumalan lain tilalle ja ihmiset johdettu palvelemaan luotua Luojan asemesta. Kaikkina aikoina Saatana on pyrkinyt sitkeästi esittämään Jumalan luonteen väärässä valossa ja saamaan ihmiset säilyttämään väärät käsityksensä Luojasta, jotta he eivät rakastaisi, vaan pelkäisivät ja vihaisivat häntä. Hän on yrittänyt syrjäyttää Jumalan lain ja johtaa ihmiset ajattelemaan, että he ovat vapaita sen vaatimuksista, ja vainonnut aina niitä, jotka ovat uskaltaneet vastustaa hänen petoksiaan. Tämä kaikki voidaan havaita patriarkkojen, profeettojen, apostolien, marttyyrien ja uskonpuhdistajien historiassa.ST 14.1
Viimeisessä suuressa taistelussa Saatana tulee me-nettelemään samoin, osoittamaan samaa henkeä ja työskentelemään saman päämäärän saavuttamiseksi kuin kaikkina menneinäkin aikoina. Samat tapahtumat tulevat toistumaan, erona vain on tulevan taistelun hirvittävyys, jollaista maailma ei ole milloinkaan koke-nut. Saatanan petokset ovat yhä viekkaampia ja hänen hyökkäyksensä entistä määrätietoisempia. Hän johtaisi, jos mahdollista, valitutkin harhaan. ST 15.1
Jumalan Hengen paljastettua minulle Jumalan sanan suuria totuuksia sekä menneitä ja tulevia tapahtumia minua on kehotettu kertomaan toisille, mitä näin on ilmoitettu - esittämään tämän taistelun mennyttä historiaa erityisesti sillä tavalla, että se luo valoa tule-vaisuuden nopeasti lähenevään taisteluun. Tämän tar-koituksen toteuttamiseksi olen pyrkinyt valikoimaan ja liittämään yhteen seurakunnan historiasta tapahtumia, jotka kertovat suurten koettelevien totuuksien paljastumisesta maailmalle eri aikoina. Nämä totuudet ovat kiihottaneet Saatanan ja maailmaa rakastavan seurakunnan vihaan, mutta todistajat, jotka eivät “sääs-täneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin” , ovat puolustaneet niitä. Näissä historiallisissa kuvauk-sissa voimme nähdä enteitä edessämme olevasta tais-telusta. Tutkimalla niitä Jumalan sanan ja hänen Hen-kensä valossa voimme nähdä paholaisen petokset pal-jastettuina ja vaarat, jotka kaikkien niiden on voitettava, jotka seisovat nuhteettomina Herran edessä hänen tullessaan.ST 15.2
Uskonpuhdistuksen kehitykseen liittyneet suuret tapahtumat, ovat historiallisia ilmiöitä, jotka protes-tanttinen maailma tuntee hyvin ja myöntää yleisesti tosiksi. Niitä ei voi kukaan kieltää. Tätä historiaa olen esittänyt lyhyesti kirjan teeman mukaisesti ja tiivis-tämällä asioita niin paljon kuin se on ollut mahdollista vaarantamatta niiden ymmärtämistä. Muutamissa tapauksissa, jolloin historiankirjoittaja on käsitellyt tapahtumia lyhyesti ja ytimekkäästi tai esittänyt osu-van yhteenvedon tapahtuman yksityiskohdista, olen lainannut hänen sanojaan. Joissakin yhteyksissä täs-mällistä lähdettä ei ole merkitty, koska lainauksen tarkoituksena ei ole korostaa asianomaisen kirjoittajan arvovaltaa. Hänen lausuntonsa on lainattu siksi, että se on sujuva ja vakuuttava esitys aiheesta. Olen esittänyt myös niiden kokemuksia ja näkemyksiä, jotka jatkavat uskonpuhdistustyötä omana aikanamme ja lainannut samaa periaatetta noudattaen heidän teoksiaan.ST 15.3
Tämän kirjan tarkoitus ei ole tuoda esille uusia totuuksia menneitten aikojen taisteluista, vaan tosiasi-oita ja periaatteita, joilla on merkitystä tulevissa tapah-tumissa. Nämä historialliset tosiasiat näyttävät kuiten-kin saavan uutta merkitystä, kun mitä tarkastellaan valon ja pimeyden voimien välisen taistelun osina. Niistä heijastuu tulevaisuuteen valoa niiden polulle, jotka menneitten aikojen uskonpuhdistajien tavoin kutsutaan kaiken maallisen menettämisen uhalla to-distamaan “Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden”.ST 16.1
Tämän kirjan tarkoitus on esittää totuuden ja val-heen välisen suuren taistelun vaiheita, paljastaa Saata-nan juonet sekä osoittaa keinot, joilla niitä voidaan tehokkaasti vastustaa. Sen tarkoitus on esittää tyydyt-tävä ratkaisu pahuuden suureen ongelmaan, luoda valoa synnin alkuperään ja sen perimmäiseen luontee-seen samoin kuin tehdä täysin selväksi Jumalan oikeu-denmukaisuus ja hyvyys luomiaan olentoja kohtaan sekä osoittaa hänen lakinsa pyhyys ja muuttu-mattomuus. Kirjoittajan harras rukous on, että tämän kirjan vaikutuksesta monet sielut vapautuisivat pi-meyden vallasta ja saisivat “pyhille kuuluvan perintö-osan valon valtakunnasta” , sekä että se tuottaisi siten kunniaa hänelle, joka on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme.ST 16.2
E. G. White