22. —Toteutuneet ennustukset
Kun Herran tulon odotettu aika - kevät 1844 - meni ohi, häntä odottaneet joutuivat hämmennyksen ja epävarmuuden valtaan. Monet jatkoivat Raamatun tutkimista ja kertasivat uskonsa perusteet. Selvät ja vastaansanomattomat ennustukset viittasivat siihen, että Kristuksen tulo oli lähellä. Kääntymyksinä ja kristittyjen heräämisenä ilmennyt Herran siunaus oli todistanut sanoman olevan taivaasta. Kristuksen toiseen tulemiseen sovellettujen ennustusten yhteydessä oli neuvoja, jotka kehottivat odottamaan kärsivällisesti uskossa, että nyt hämäriksi koetut asiat selviäisisivät. Näiden ennustusten joukossa oli Hab. 2: 1-4. Kukaan ei kuitenkaan huomannut, että myös näennäinen viivytys oli ennustettu. Pettymyksen jälkeen tämä jae vaikutti hyvin merkitykselliseltä: “Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.catdog Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.” Uskovia lohdutti myös Hesekielin ennustus: “Näin sanoo Herra Jumala: - ‘Aika tulee, näky käy toteen.’ - Minä, Herra, puhun, ja minkä puhun, se toteutuu, se ei enää viivy. - Yhdenkään sanani täytäntöönpano ei viivy. Minkä puhun, se toteutuu.” ST 253.1
Odottajat riemuitsivat. Hän, joka tietää lopun alusta, oli antanut heille toivoa. Ilman tällaisia raamatunkohtia heidän uskonsa olisi pettänyt. Myös Matteuksen 25. luvun vertaus kymmenestä morsiusneidosta valaisee adventtikansan kokemusta. Siinä kerrotaan lopun ajan seurakunnasta. Seurakunnan jäsenten kokemusta valaistaan itämaisten häiden tapahtumilla:ST 253.2
“Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ‘Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’” ST 254.1
Sulhasen tulon ymmärrettiin tarkoittavan Kristuksen tuloa. Morsiusneitojen lähtö sulhasta vastaan kuvasi sitä laajaa herätystä, jonka Kristuksen pikaisen tulon julistaminen synnytti. Tässä vertauksessa kaikki olivat ottaneet lamppunsa, Raamatun, ja lähteneet “sulhasta vastaan”. Tyhmät “eivät varanneet mukaansa öljyä”, mutta “viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian”. Jälkimmäiset olivat tutkineet Raamattua löytääkseen totuuden. Heillä oli henkilökohtainen kokemus, usko Jumalaan, jota pettymys ja viivytys eivät voineet hävittää. Toiset toimivat hetken mielijohteesta sanoman pelästyttäminä. He olivat riippuvaisia veljien uskosta ja tyytyivät tunteiden lepattavaan valoon ymmärtämättä totuuden todellista luonnetta tai aitoa armon vaikutusta sydämessään. He olivat lähteneet Herraa vastaan välittömän palkinnon toivossa eivätkä olleet valmistautuneet viivytykseen ja pettymykseen. Heidän uskonsa petti.ST 254.2
“Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.” Sulhasen viipyminen kuvaa ajan kulumista, pettymystä, näennäistä viivytystä. Niillä, joiden usko perustui Raamatun henkilökohtaiseen tuntemiseen, oli jalkojensa alla kallio, jota pettymyk-sen aallot eivät voineet huuhtoa pois. Kaikki nukahtivat, toinen luokka uskonsa hylänneenä, toinen odottaen kärsivällisesti kirkkaampaa valoa. Pinnalliset eivät enää voineet nojautua veljiensä uskoon. Jokaisen täytyi seistä tai kaatua muista riippumatta.ST 254.3