Paavalin saarna Areiopagilla

Tuolla vakavan vastuun hetkellä apostoli oli tyyni ja rauhallinen. Hänen sydäntään painoi tärkeä sanoma, ja ne sanat, jotka kaikuivat hänen suustaan, saattoivat hänen kuulijansa vakuuttuneiksi siitä, ettei hän suinkaan ollut mi- kään joutavanpäiväinen lavertelija. »Ateenan miehet», hän sanoi, »minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ‘Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.» Älystään ja yleisestä valistuneisuudestaan huolimatta he eivät tunteneet Jumalaa, joka oli luonut maailmankaikkeuden. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia, jotka kaipasivat suurempaa valoa. He kurottautuivat kohti Ääretöntä.AO6 166.2

Osoittaen kädellään temppeliä, joka oli täynnä epäjumalankuvia, Paavali selvitti, mitä hänen sielussaan liikkui, ja paljasti ateenalaisten uskonnon erheellisyydet. Viisaimmat hänen kuulijoistaan olivat hämmästyneitä kuunnellessaan hänen järkevää ajatuksen - juoksuaan. Hän osoitti tuntevansa heidän taiteensa, kirjallisuutensa ja uskontonsa. Viitaten heidän patsaisiinsa ja epäjumalankuviinsa hän julisti, ettei Jumala ollut kuvattavissa ihmiskätten luomuksilla. Nämä veistetyt kuvat eivät kyenneet etäisimmässäkään mielessä välittämään Jumalan kirkkautta. Hän muistutti heille, etteivät nämä kuvat olleet eläviä. Ne olivat inhimillisen voiman hallinnassa ja liikkuivat vain silloin kun ihmiskädet niitä liikuttivat. Niinpä ne, jotka näitä kuvia palvelivat, olivat joka suhteessa näiden palvelemiensa kuvien yläpuolella.AO6 167.1

Paavali suuntasi pakanallisten kuulijoittensa mielen heidän väärän uskontonsa rajojen yli siihen oikeaan Jumalaan, jota he olivat nimittäneet »tuntemattomaksi jumalaksi». Tämä Olento, jota hän nyt heille julisti, oli ihmisestä riippumaton eikä tarvinnut voimansa ja kunniansa tueksi ihmiseltä mitään.AO6 167.2

Ihmiset olivat ihastuksissaan siitä hartaasta ja johdonmukaisesta tavasta, jolla Paavali kuvasi oikean Jumalan ominaisuuksia - hänen luomisvoimaansa, hänen hallitsevaa kaitselmustaan. Hartaasti ja palavasti apostoli julisti: »Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.» Taivaatkaan eivät olleet kyllin suuret mahduttaakseen sisäänsä Jumalaa, saati sitten ihmiskätten pystyttämät temppelit.AO6 168.1

Tuona aikakautena, jolloin ihmisten oikeuksia ei useinkaan tunnustettu, Paavali esitti ihmisten veljeyttä koskevan suuren totuuden julistaessaan, että Jumala »on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä». Jumalan silmissä kaikki ovat yhdenvertaiset. Luojalle jokainen ihmisolento on velkaa ylimmän kuuliaisuutensa. Sitten apostoli osoitti, kuinka kaikissa Jumalan ja ihmisten keskinäisissä toimissa on kultaisena lankana nähtävissä hänen armollinen ja laupias suunnitelmansa. Hän »on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä».AO6 168.2

Viitaten niihin jaloihin ihmisyyden todisteisiin, joita oli hänen ympärillään, ja lainaten kuulijoittensa oman runoilijan sanoja hän kuvasi ääretöntä Jumalaa Isäksi, jonka lapsia he olivat. »Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme», hän julisti, »niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.AO6 168.3

»Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.» Niinä pimeyden aikoina, jotka olivat edeltäneet Kristuksen tuloa, jumalallinen Hallitsija oli kärsivällisesti sietänyt pakanoiden harjoittamaa epäjumalanpalvelusta. Mutta nyt hän oli Poikansa välityksellä lähettänyt ihmisille totuuden valon, ja hän edellytti kaikilta pelastukseen johtavaa parannusta, ei vain köyhiltä ja alhaisilta vaan myös ylpeiltä filosofeilta ja maanpiirin ruhtinailta. »Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.» Paavalin puhuessa kuolleiden ylösnousemuksesta »toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ‘Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.’»AO6 168.4