Pietarin ensimmäinen kirje

Palvelustoimintansa myöhempinä vuosina Pietari sai Hengeltä kehotuksen kirjoittaa uskoville, »jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa”. Hänen kirjeittensä tarkoituksena oli elvyttää rohkeutta ja vahvistaa uskoa niissä, jotka olivat joutuneet koettelemuksiin ja vastoinkäymisiin. Niiden tarkoituksena oli innoittaa uudelleen hyviin tekoihin niitä, jotka moninaisten kiusausten vuoksi olivat vaarassa menettää otteensa Jumalasta. Näistä kirjeistä saa sellaisen vaikutelman, että niiden kirjoittajassa Kristuksen kärsimykset samoin kuin myös hänen lohdutuksensa olivat tulleet ylenpalttisiksi. Armo oli kirkastanut niiden kirjoittajan koko olemuksen. Hänen toivonsa iankaikkisesta elämästä oli varma ja luja.AO6 357.1

Aivan ensimmäisen kirjeensä alussa tuo iäkäs Jumalan palvelija osoitti Herralleen kiitoksensa ja ylistyksensä. »Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä”, hän huudahti, »joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jee-suksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.»AO6 357.2

Tämä toivo varmasta perintöosasta uudeksi luodussa maassa sai varhaiskristityt iloitsemaan vieläpä ankarien koettelemusten ja vastoinkäymisten hetkelläkin. »Te riemuitsette”, Pietari kirjoitti, »vaikka te nyt, jos se on tar-peellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.»AO6 357.3

Apostoli kirjoitti sanansa opetukseksi kaikkien aikojen uskoville, ja niillä on erityistä merkitystä niille, jotka elävät aikana, jolloin »kaiken loppu on lähellä». Hänen kehotuksensa ja varoituksensa ja hänen uskon ja rohkeuden innoittamat sanansa ovat tarpeen kaikille, jotka haluavat pysyä uskossaan »vahvoina loppuun asti» (Hebr. 3:14).AO6 357.4

Apostoli koetti opettaa uskoville, kuinka tärkeätä on estää ajatuksia kulkeutumasta sopimattomiin aiheisiin tai hukkaamasta voimiaan joutavanpäiväisiin asioihin. Niiden, jotka eivät halua joutua saatanan juonien uhriksi, on vartioitava huolellisesti sielun valtaväyliä; heidän on vältettävä lukemasta, näkemästä tai kuulemasta sellaista, mikä synnyttää epäpuhtaita ajatuksia. Mieltä ei saa jättää askartelemaan umpi- mähkään jokaisen kysymyksen parissa, jonka sielujen vihollinen herättää. Sydäntä on uskollisesti vartioitava, sillä muuten ulkoinen paha havahduttaa sisäisen pahan ja sielu harhailee pimeydessä. »Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet», Pietari kirjoitti, »ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksessä. — Älkää mukautuko niiden himojen mukaan, jois-sa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ‘Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.’»AO6 357.5