Varoituksia seurakuntaa uhkaavista vaaroista

»Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostutelevilla puheilla. — Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.»AO6 324.3

Kristus oli ennustanut, että ilmaantuisi eksyttäjiä, joiden vai-kutuksesta »laittomuus pääsee valtaan» ja »kylmenee useimpien rakkaus» (Matt. 24: 12). Hän oli varoittanut opetuslapsia, että seurakunta olisi suuremmassa vaarassa tämän onnettomuuden vuoksi kuin vihollistensa harjoittaman vainon vuoksi. Yhä uudel- leen Paavali varoitti uskovia näistä vääristä opettajista. Tältä vaa-ralta heidän oli tärkeintä suojautua. Ottamalla vastaan vääriä opettajia he avasivat oven erheille, joiden avulla sielunvihollinen turruttaisi hengellisen käsityskyvyn ja horjuttaisi niiden varmuutta, jotka olivat vastikään omaksuneet uskon evankeliumiin. Kristus oli se mittapuu, johon heidän tuli verrata esitettyjä oppeja. Heidän tuli hylätä kaikki, mikä ei ollut sopusoinnussa hänen opetustensa kanssa. Kristus ristiinnau-littuna syntien tähden, Kristus kuolleista nousseena, Kristus astuneena ylös korkeuteen - siinä oli pelastuksen oppi, jota heidän tuli tutkia ja opettaa.AO6 324.4

Jumalan sanan varoitukset kristillistä seurakuntaa ympäröivistä vaaroista kuuluvat myös meille nykypäivän ihmisille. Apostolien päivinä ihmiset koettivat perinteillä ja filosofialla tuhota uskon pyhiin kirjoituksiin. Samoin nykyisenä aikana vanhurskauden vihollinen pyrkii »korkeamman kritiikin”, kehitysopin, spritualismin, teosofian ja pan-teismin kiehtovilla käsityksillä johdattamaan sieluja kielletyille teille. Monille Raamattu on lamppu ilman öljyä, koska he ovat kääntäneet mielensä teoretisoiviin pohdiskeluihin, jotka aikaansaavat väärinkäsitystä ja sekaannusta. »Korkeampi kritiikki» erittelyissään, olettamuksissaan ja uudelleen rakenteluissaan hävittää uskon siihen, että Raamattu on Jumalan ilmoitusta. Se riistää Jumalan sanalta voiman ohjata, jalostaa ja innoittaa inhimillistä elämää. Spritualismi opettaa suurille joukoille, että halu on korkein laki, että hillittömyys on va-pautta ja että ihminen on tilivelvollinen ainoastaan itselleen.AO6 325.1

Kristuksen seuraaja kohtaa »suostuttelevia puheita», joista apostoli varoitti Kolossan uskovia. Hän kohtaa spiritualistisia raamatuntulkintoja, mutta hänen ei pidä hyväksyä niitä. Hänen äänensä tulee selkeästi vahvistaa pyhien kirjoitusten iankaikkisia totuuksia. Katse kiinnitettynä Kristukseen hänen tulee vakaasti edetä viitoitettua tietä ja hylätä kaikki ajatukset, jotka eivät ole sopusoinnussa Vapahtajan opetuksen kanssa. Jumalan totuuden tulee olla hänen mietteittensä kohde. Hänen tulee pitää Raamattua Jumalan äänenä, joka puhuu suoraan hänelle. Näin hän löytää jumalallisen viisauden.AO6 325.2

Kristuksessa ilmoitettu tieto Jumalasta on tieto, joka kaikkien pelastettavien tulee saada. Se on tieto, joka aikaansaa luonteen muuttumisen. Kun se saa jalansijaa elämässä, se uudestiluo sielun Kristuksen kuvaksi. Se on tieto, jonka Jumala kehottaa lapsiansa vastaanottamaan, ja sen rinnalla kaikki muu on turhuutta ja tyhjyyttä.AO6 325.3

Jokaisena aikakautena ja jokaisessa maassa on luonteenkasvatuksen oikea perusta ollut sama: Jumalan sanan sisältämät periaatteet. Ainoana turvallisena ja luotettavana ohjeena on tehdä, mitä Jumala sanoo. »Herran laki on täydellinen”, ja »joka näin tekee, hän ei ikinä horju» (Ps. 19: 8; 15: 5). Apostolit vastasivat aikansa vääriin teorioihin Jumalan sanalla: »Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on» (1 Kor. 3:11).AO6 325.4