Kristillisen julistuksen luotettavuus

»Minä aina aion”, apostoli jatkoi,»muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on. Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä. Sillä minä tiedän, että tämän majani poispaneminen tapahtuu äkisti, niinkuin myös meidän Herramme Jeesus Kristus minulle ilmoitti. Mutta minä olen huoleh-tiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.»AO6 368.3

Apostolilla oli oivalliset edellytykset puhua Jumalan aivoituksista ihmissuvun suhteen, sillä hän oli Kristuksen maanpäällisen palvelustoiminnan aikana nähnyt ja kuullut paljon sellaista, mikä koski Jumalan valtakuntaa. »Me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja», hän muistutti uskoville, »tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: ‘Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.’ Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.»AO6 368.4

Niin vakuuttava kuin tämä todistus uskovien toivon varmuudesta olikin, oli olemassa vieläkin vakuuttavampi todistus - profetian todistus, josta kaikkien usko saisi vahvistuksensa ja turvallisen kiinnekohtansa. »Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana», Pietari julisti, »ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä vaikenee ja kointähti koittaa teidän sydä-missänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.»AO6 368.5

Ylistäessään lujan profetaallisen sanan tärkeyttä turvallisena oppaana epävarmoina aikoina apostoli samalla vakavasti varoitti seurakuntaa valheprofetian soihdusta, jota kohottaisivat »val-heenopettajat», »jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harha-oppeja, kieltävätpä Herrankin». Nämä väärät opettajat, joita seu-rakunnassa esiintyisi ja joita monet heidän uskonveljensä pitäisivät luotettavina, olivat apostolin sanojen mukaan »vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu». »Viimeinen [on] tullut heille ensimmäistä pahemmaksi», hän totesi. »Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.»AO6 369.1