Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Tulo Roomaan

    Kahdeksantena satamaan tulon jälkeisenä päivänä sadanpäämies ja hänen vankinsa lähtivät kohti Roomaa. Julius antoi mielellään apostolille kaiken avun, minkä antaminen oli hänen vallassaan, mutta hän ei voinut olla pitämättä häntä vankina eikä vapauttaa häntä kahleesta, joka sitoi häntä vartiosotilaaseen. Raskain sydämin Paavali saapui kauan odotetulle vierailulleen maailman pääkaupunkiin. Kuinka toisenlaiset olosuhteet olivatkaan kuin hän oli odottanut! Kuinka hän saattoi julistaa evankeliumia kahlittuna ja häväistynä? Hänen toiveensa monien sielujen voittamisesta totuudelle Roomassa vaikuttivat pakostakin rauenneilta.AO6 307.3

    Vihdoin matkalaiset saapuvat Appii Forumiin, kuuden peninkulman päähän Roomasta. Heidän raivatessaan tietään läpi väkijoukkojen, jotka tungeksivat suurella kulkuväylällä, harmaatuk- kainen vanhus, joka on kahlein kytketty paatuneen näköisten rikollisten joukkoon, saa osakseen monta ivallista katsetta ja joutuu monen raa’an, pilkallisen huomautuksen kohteeksi.AO6 307.4

    Äkkiä kuuluu ilon huuto, ja ohi kulkevasta väkijoukosta syöksähtää esiin mies, joka lankeaa vangin kaulaan ja syleilee häntä kyynelsilmin ja riemuiten, aivan kuin poika tervehtisi kauan poissa ollutta isäänsä. Kohtaus toistuu yhä uudelleen, kun monet hellän odotuksen terävöittämin katsein tunnistavat kahlitun vangin samaksi mieheksi, joka Korintissa, Filippissä, Efesoksessa oli puhunut heille elämän sanoja.AO6 308.1

    Kun sydämelliset opetuslapset innoissaan piirittävät hengellisen isänsä, koko seurueen on pysähdyttävä. Sotilaat ovat kiusaantuneita viivytyksestä, mutta heillä ei ole sydäntä keskeyttää tätä onnellista tapaamista, sillä hekin ovat oppineet kunnioittamaan ja arvostamaan vankiaan. Noilla uupuneilla, tuskien uurtamilla kasvoilla opetuslapset näkevät heijastuman Kristuksesta. He vakuuttavat Paavalille, etteivät he ole unohtaneet häntä eivätkä lakanneet rakastamasta häntä. He sanovat olevansa kiitollisuuden velassa hänelle siitä riemullisesta toivosta, joka kirkastaa heidän elämänsä ja antaa heille rauhan Jumalassa. Palavassa rakkaudessaan he kantaisivat häntä olkapäillään koko matkan kaupunkiin asti, jos vain saisivat siihen luvan.AO6 308.2

    Vain harvat tajuavat, mitä Luukas todella tarkoitti sanoessaan, että kun Paavali näki veljensä, hän »kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta». Keskellä itkevien, myötätuntoisten uskovien joukkoa, joka ei hävennyt hänen kahleitaan, apostoli ylisti Jumalaa ääneen. Murheen pilvi, joka oli varjostanut hänen henkeään, oli pois pyyhkäisty. Hänen kristillinen elämänsä oli ollut yhtämittaista koettelemusta, kärsimystä ja pettymystä, mutta tuolla hetkellä hän tunsi saaneensa kaikesta ylenpalttisen hyvityksen. Varmemmin askelin ja iloitsevin sydämin hän jatkoi matkaansa. Hän ei valittanut menneitä eikä pelännyt tulevia. Kahleet ja koettelemukset odottivat häntä, sen hän tiesi. Mutta hän tiesi myös, että hänen kutsumuksensa oli ollut vapauttaa sieluja äärettömän paljon hirvittävämmistä kahleista, ja hän iloitsi saadessaan kärsiä Kristuksen tähden.AO6 308.3

    Roomassa sadanpäämies Julius luovutti vankinsa keisarillisen vartioston päällikölle. Se myönteinen lausunto, jonka hän antoi Paavalista, samoin kuin Festuksen lähettämä kirje, aikaansai sen, että päällikkö suhtautui apostoliin suopeasti. Sen sijaan että Paavali olisi heitetty vankilaan, hänen sallittiin asua omassa vuokra-asunnossa. Vaikka hän oli yhä jatkuvasti kahlehdittuna vartiosotilaaseen, hänellä oli mahdollisuus vastaanottaa ystäviään ja työskennellä Kristuksen asian edistämiseksi.AO6 308.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents