Anteeksiantamuksen varmuus

Johannes koetti saada uskovat ymmärtämään ne ylevät oikeudet, joista he pääsisivät osallisiksi vaaliessaan rakkauden henkeä. Vallitessaan sydämessä tämä lunastava voima säätelisi kaikkia muita vaikuttimia ja kohottaisi haltijansa maailman turmiollisten vaikutteiden yläpuolelle. Ja mikäli tällaiselle rakkaudelle annettiin täysi valta ja mikäli siitä tuli liikkeelle paneva voima elämässä, sen haltijat kykenivät täydellisesti luottamaan Jumalaan ja hänen johdatukseensa. He saattoivat silloin tulla hänen tykönsä täydessä uskon varmuudessa tietäen saavansa häneltä kaiken, mikä olisi tarpeellista heidän ajalliselle ja iankaikkiselle onnelleen. »Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä», hän kirjoitti, »että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.» »Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, - niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.»AO6 381.2

»Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.» »Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.» Ne ehdot, joilla saamme armon Jumalalta, ovat yksinkertaiset ja koh-tuulliset. Herra ei vaadi meitä tekemään jotakin tuskallista saadaksemme anteeksiannon. Meidän ei tarvitse tehdä pitkiä ja uuvuttavia toivioretkiä tai suorittaa vaivalloisia katumusharjoituksia, jotta sielumme olisi otollinen taivaan Jumalalle tai jotta saisimme rikkomuksemme hyvitetyksi. Joka »tunnustaa ja hylkää» syntinsä, »se saa armon» (Sanani. 28: 13).AO6 381.3

Ylhäisissä kartanoissa Kristus esittää vetoomustaan seurakuntansa puolesta - niiden puolesta, joista hän on maksanut verensä lunnaat. Vuosisadat, aikakaudet eivät voi milloinkaan vähentää hänen sovitusuhrinsa vaikutusta. Ei elämä eikä kuolema, ei korkeus eikä syvyys voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä ei johdu siitä, että me pidämme hänestä kiinni niin voimakkaasti, vaan siitä, että hänen otteensa meistä on niin luja. Jos pelastuksemme riippuisi meidän omista ponnistuksistamme, me emme voisi pelastua; mutta se riippuu Hänestä, joka on kaikkien lupausten takana. Meidän otteemme hänestä saattaa näyttää heikolta, mutta hänen rakkautensa on vanhemman veljen rakkautta. Niin kauan kuin pidämme yllä yhteyttämme häneen, kukaan ei voi riistää meitä hänen kädestään.AO6 381.4