Saulus vainoojana

Saulus oli ottanut merkittävällä tavalla osaa Stefanuksen tutkimiseen ja tuomitsemiseen. Tuntuvat todisteet siitä, että Jumala oli tuon marttyyrin rinnalla, olivat saaneet Sauluksen epäilemään sen vastustuksen oikeudenmukaisuutta, jota hän oli kohdistanut Jeesuksen seuraajiin. Hänen mielensä oli syvästi levoton. Hämmennyksissään hän kääntyi niiden puoleen, joiden viisauteen ja arvostelukykyyn hänellä oli täysi luottamus. Papit ja hallitusmiehet saivat hänet perusteluillaan vakuuttuneeksi siitä, että Stefanus oli jumalanpilkkaaja, että Kristus, jota tuo marttyyrikuoleman kokenut opetuslapsi oli saarnannut, oli petkuttaja ja että pyhän viran hoitajien täytyi olla oikeassa.AO6 80.2

Tähän johtopäätökseen Saulus tuli ankaran pohdinnan jälkeen. Lopulta hänen kasvatuksensa ja ennakkoluuloisuutensa, hänen kunnioituksensa aikaisempia opettajia kohtaan ja hänen halunsa saavuttaa ihmisten suosiota nostatti hänet kapinaan omantuntonsa ääntä ja Jumalan armoa vastaan. Päätettyään lopullisesti, että papit ja kirjanoppineet olivat oikeassa, Saulus ryhtyi hyvin kiivaasti vastustamaan Jeesuksen opetuslasten julistamia oppeja. Se tarmokkuus, jolla Saulus toimitti hurskaita miehiä ja naisia tuomioistuinten eteen, missä jotkut tuo- mittiin vankeuteen ja jotkut vieläpä kuolemaan vain siksi, että he uskoivat Jeesukseen, aiheutti murhetta ja ahdistusta vastikään perustetulle seurakunnalle ja sai monet pakenemaan muualle turvaan.AO6 80.3

Ne, jotka tämä vaino karkotti Jerusalemista, »vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa» (Ap.t. 8: 4). Heitä meni muun muassa Damaskoksen kaupunkiin, jossa tuo uusi usko sai monia käännynnäisiä.AO6 81.1

Papit ja hallitusmiehet olivat toivoneet, että valppaat toimenpiteet ja ankara vaino tekisivät lopun uudesta harhaopista. Nyt he katsoivat, että heidän oli jatkettava muuallakin niitä päättäväisiä toimia, joihin Jerusalemissa oli ryhdytty uuden opin torjumiseksi. Saulus tarjoutui huolehtimaan työstä, jonka he halusivat tapahtuvaksi Damaskoksessa. Hän »puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin». Näin »ylipappien valtuudella ja suostumuksella» (Ap.t. 26: 12) Saulus Tarsolainen lähti miehuutensa voimassa ja tunnossa, väärän kiihkon yllyttämänä, tuolle ikimuistettavalle matkalle, jonka erikoiset vaiheet muuttivat hänen elämänsä koko suunnan.AO6 81.2