Luku 10—Ensimmäinen kristitty marttyyri

Stefanus, seitsemästä diakonista merkittävin, oli syvällisesti hurskas ja uskossaan voimakas mies. Vaikka hän oli syntyperältään juutalainen, hän puhui kreikkaa ja tunsi kreikkalaisten olot ja tavat. Sen vuoksi hän sai tilaisuuden saarnata evankeliumia hellenistijuutalaisten synagoogissa. Hän ajoi hyvin toimeliaasti Kristuksen asiaa ja julisti rohkeasti uskoaan. Oppineet rabbit ja laintuntijat antautuivat julkiseen keskusteluun hänen kanssaan ja odottivat itsevarmoina helppoa voittoa. Mutta »he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui”. Hän ei ainoastaan puhunut Pyhän Hengen voimalla, vaan oli myös selvää, että hän tunsi profetiat ja oli perehtynyt kaikkiin lain kysymyksiin. Hän puolusti pätevästi edustamiaan totuuksia ja voitti vastustajansa perusteellisesti. Hänen kohdallaan täyttyi lupaus: »Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään» (Luuk. 21: 14, 15).AO6 69.1

Kun papit ja hallitusmiehet näkivät voiman, jolla Stefanus saarnasi, heidät valtasi katkera viha. Sen sijaan että olisivat myöntäneet tosiksi hänen esittämänsä todisteet, he päättivät vaientaa hänet surmaamalla hänet. Useita kertoja he olivat lahjoneet roomalaiset viranomaiset ummistamaan silmänsä tapauksille, jolloin juutalaiset olivat ottaneet lain omiin käsiinsä. He olivat tutkineet, tuominneet ja teloittaneet vankeja kansallisen tapansa mukaisesti. Stefanuksen viholliset olivat varmoja, että he voisivat taaskin menetellä samoin vaarantamatta itseään. He päättivät olla piittaamatta seurauksista ja kävivät käsiksi Stefanukseen ja toimittivat hänet sanhedrinin tutkittavaksi.AO6 69.2