Pakanallisia tapoja ja riita-asioita

Yksi korinttilaisten uskovien keskuudessa ilmenneistä vakavista rikkomuksista oli paluu takaisin pakanuuden turmiollisiin tapoihin. Muuan aikaisemmin kääntyneistä oli luopunut niin pitkälle, että hänen irstas käytöksensä oli jopa vastoin pakanamaailman edustamia alhaisia siveellisyysperiaatteita. Apostoli kehotti seurakuntaa poistamaan keskuudestaan »sen, joka on paha”. »Ettekö tiedä”, hän teroitti heille, »että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat.»AO6 213.2

Toisena tuntuvana epäkohtana, joka oli ilmaantunut seurakuntaan, oli se, että veljet haastoivat toisiaan oikeuden eteen. Uskovaisten keskuudessa esiintyvien vaikeuksien selvittelemiseksi oli annettu runsaasti etukäteisohjeita. Kristus itse oli antanut selkeitä neuvoja siitä, kuinka tällaiset asiat oli hoidettava. »Jos veljesi rikkoo sinua vastaan”, Vapahtaja oli neuvonut, »niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ‘että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa» (Matt. 18:15-18)AO6 213.3

Korintin uskoville, jotka olivat unohtaneet nämä selkeät ohjeet, Paavali kirjoitti yksiselitteisiä kehotuksia ja nuhteita. »Kuinka rohkenee», hän kysyi, »kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin edessä? Miksei pyhien edessä? Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita? Jos teillä siis on maallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa? Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtäkään viisasta, joka voisi ratkaista veljien välin? Vaan veli käy oikeutta veljen kanssa, vieläpä uskottomain edessä! Teille on jo yleensä vaurioksi, että käräjöitte keskenänne. Miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne? -Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?»AO6 214.1

Saatana pyrkii joka hetki soluttamaan epäluuloisuutta, kylmäkiskoisuutta ja pahansuopaisuutta Jumalan kansan keskuuteen. Tunnemme usein houkutusta luulotella, että oikeuksiamme on loukattu, vaikka tällaiseen luuloon ei olisi todellista aihetta. Ne, joiden rakkaus omaa minäänsä kohtaan on voimakkaampi kuin heidän rakkautensa Kristusta ja hänen asiaansa kohtaan, asettavat omat etunsa ensisijalle ja turvautuvat milteipä mihin tahansa keinoihin niitä suojellakseen ja ylläpitääkseen. Monia sellaisiakin, jotka vaikuttavat tunnollisilta kristityiltä, estää ylpeys ja omanarvontunto menemästä yksityisesti niiden luo, joiden he katsovat olevan väärässä, keskustellakseen heidän kanssaan Kristuksen hengessä ja rukoillakseen yhdessä toistensa puolesta. Katsoessaan kärsineensä vahinkoa veljiensä taholta muutamat jopa ryhtyvät käräjöi-mään, sen sijaan että noudattaisivat Vapahtajan ohjetta.AO6 214.2

Kristittyjen ei pitäisi vedota maallisiin tuomioistuimiin seurakunnan jäsenten keskuudessa mahdollisesti ilmenevien erimielisyyksien selvittämiseksi. Tällaiset erimielisyydet asianomaisten tulee selvittää joko keskenään tai seurakunnan edessä Kristuksen ohjeiden mukaisesti. Vaikka vääryyttä olisikin tehty, nöyrä ja sävyisä Kristuksen seuraaja »ennemmin antaa riistää omaansa» kuin paljastaa maailmalle uskonveljiensä synnit.AO6 214.3

Oikeudenkäynnit veljien kesken ovat häpeäksi totuuden asialle. Kristityt, jotka haastavat toisensa oikeuteen, asettavat seurakunnan alttiiksi sen vihollisten pilkalle ja antavat voiton pimeyden voimille. He haavoittavat Kristusta uudelleen ja saattavat hänet julkiseen häpeään. Ylenkatsomalla seurakunnan arvovallan he osoittavat halveksuntaa Jumalalle, jolta seurakunta on saanut arvovaltansa.AO6 214.4