Mellakka asettuu

Lopulta he vaikenivat pelkästä uupumuksesta ja tuli hetken hiljaisuus. Silloin kaupungin kansleri puhutteli väkijoukkoa ja sai virkansa nojalla puheenvuoron. Hän suhtautui kuulijoihinsa sovittelevasti ja osoitti, ettei meneillään olevaan rauhattomuuteen ollut todellista aihetta. Hän vetosi heidän järkeensä. »Efeson miehet», hän sanoi, »onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija? Koska ei kukaan voi tätä kieltää, tulee teidän siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta. Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet. Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattiveljillänsä on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita; vetäkööt toisensa oikeuteen. Ja jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa. Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden me olemme vaarassa joutua syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mitään aihetta olekaan; ja silloin me emme voi vastata tästä mellakasta.» »Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.»AO6 206.1

Puheessaan Demetrius oli sanonut, että »tämä meidän elinkeinomme» oli vaarassa joutua halveksituksi. Tässä paljastui todellinen syy Efesoksen mellakkaan sekä paljolti myös niihin vainoihin, joita apostolit kohtasivat työssään. Demetrius ja hänen ammattitoverinsa huomasivat, että evankeliumin opetus ja leviäminen vaaransi kuvapatsailla käytävän liiketoimen. Pakanallisten pappien ja käsityöläisten tulot olivat vaarassa, ja tästä syystä he nostattivat Paavalia vastaan mitä katkerimman vastarinnan.AO6 208.1

Kanslerin ja muiden kaupungin korkea-arvoisten virkailijoiden päätös oli osoittanut kansalle, ettei Paavali ollut syyllistynyt mihinkään laittomaan tekoon. Tämä oli kristinuskolle jälleen uusi voitto erheestä ja taikauskosta. Jumala oli nostattanut korkean hallintoviranomaisen puolustamaan hänen apostoliaan ja hillitsemään mellakoivaa väkijoukkoa. Paavalin sydän oli täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan siitä, että hänen henkensä oli säästynyt ja ettei Efesoksen mellakka ollut saattanut kristinuskoa huonoon maineeseen.AO6 208.2

»Kun meteli on asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan.» Tällä matkalla hänellä oli seuranaan kaksi uskollista efesolaisveljeä, Tykikus ja Trofimus.AO6 208.3