Vakavaa nuhtelua armosta luopumisesta

»Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.» Paavalin opetukset olivat olleet sopusoinnussa pyhien kirjoitusten kanssa, ja Pyhä Henki oli todistanut hänen työnsä puolesta; siksi hän varoitti veljiään kuuntelemasta mitään, mikä oli vastoin hänen opetuksiaan.AO6 264.4

Apostoli kehotti Galatian uskovia tarkastelemaan huolellisesti ensimmäisiä askeliaan kristillisen elämän taipaleella. »Oi te älyttömät galatalaiset!» hän huudahti. »Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?»AO6 264.5

Näin Paavali haastoi Galatian uskovaiset heidän oman omantuntonsa tutkittaviksi ja koetti pysäyttää heidän kulkunsa. Luottaen Jumalan pelastavaan voimaan ja kieltäytyen tunnustamasta luopio-opettajien oppeja apostoli yritti saada käännynnäiset tajuamaan, että heitä oli törkeästi petetty mutta että omaksumalla jälleen entisen uskonsa evankeliumiin he voisivat vielä tehdä tyhjäksi saatanan aivoituksen. Hän asettui päättävästi totuuden ja vanhurskauden puolelle. Hänen ylevä luottamuksensa julistamaansa sanomaan auttoi monia uskossaan horjuneita olemaan jälleen uskollisia Vapahtajalle.AO6 265.1

Kuinka suuresti se tapa, jolla Paavali kirjoitti Korintin seura-kunnalle, erosikaan tavasta, jolla hän suhtautui galatalaisiin! Edel-lisiä hän nuhteli varovasti ja hienotunteisesti mutta jälkimmäisiä liikoja säälimättä. Korinttilaiset °livat langenneet kiusaukseen. Heitä olivat eksyttäneet viekkailla viisauksillaan opettajat, jotka esittivät erheitä totuuden nimikkeellä, ja he olivat hämmentyneitä ja ymmällään. Oli oltava varovainen ja kärsivällinen, mikäli halusi opettaa heitä erottamaan valheen totuudesta. Jos Paavali olisi menetellyt tylysti tai harkitsemattoman hätäisesti, hän olisi menettänyt vaikutusvaltansa moniin niistä, joita hän halusi auttaa.AO6 265.2

Galatian seurakunnissa sitä vastoin oli avoin, peittelemätön erhe astumassa evankeliumin sanoman sijaan. Kristus, uskon tosi perusta, oli kertakaikkiaan joutumassa sivuun juutalaisuuden vanhentuneiden seremonioiden tieltä. Apostoli tajusi, että mikäli Galatian uskovaiset haluttiin pelastaa heitä uhkaavilta vaarallisilta vaikutteilta, oli ryhdyttävä mitä päättäväisimpiin toimiin, lausuttava mitä ankarimpia varoituksia.AO6 265.3

Jokaiselle Kristuksen sananpalvelijalle on tärkeätä oppia mu-kauttamaan toimintansa niiden tilaan, joita hän pyrki hyödyttämään. Lempeys, kärsivällisyys, päättäväisyys ja lujuus ovat kaikki yhtä lailla tarpeen, mutta näitä periaatteita tulee noudattaa riittävän harkintakykyisesti. Henkiseltä tasoltaan erilaisten ihmisten järkevä käsittely erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa on tehtävä, joka edellyttää Jumalan Hengen valistamaa ja pyhittämää viisautta ja arvostelukykyä.AO6 265.4

Kirjeessään Galatian uskoville Paavali tarkasteli lyhyesti niitä tapahtumia, jotka liittyivät hänen omaan kääntymykseensä ja kristillisen taipaleensa alkuun. Tällä hän pyrki osoittamaan, että hän oli tullut tajuamaan ja omaksumaan evankeliumin suuret totuudet sen ansiosta, että Jumala oli erikoisella tavalla ilmaissut voimansa. Juuri Jumalalta tulleen ohjeen velvoittamana Paavali niin ikään lausui galatalaisille näitä vakavia ja tinkimättömiä varoituksen ja kehotuksen sanoja. Hän ei kirjoittanut suinkaan empien ja epäillen vaan tuntien lujan vakaumuksen ja ehdottoman tiedon tuomaa varmuutta. Hän teki selväksi, mitä eroa oli sillä, että ihminen sai opetusta ihmiseltä, ja sillä, että ihminen vastaanotti ohjausta suoraan Kristukselta.AO6 265.5

Apostoli kehotti galatalaisia hylkäämään väärät oppaat, jotka olivat johdattaneet heidät harhaan, ja palaamaan uskoon, jolle Jumala oli ilmiselvällä tavalla osoittanut hyväksymystään. Ne henkilöt, jotka olivat pyrkineet johdattamaan heidät pois uskostaan evankeliumiin, olivat teeskentelijöitä, epäpyhiä sydämeltään ja turmeltuneita elämältään. Heidän uskontonsa koostui toisiaan seuraavista seremonioista, joita toimittamalla he odottivat saavuttavansa Jumalan mielisuosion. He eivät tunteneet minkäänlaista kiintymystä evankeliumiin, joka kehotti osoittamaan kuuliaisuutta sanalle: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa» (Joh. 3: 3). He katsoivat, että sellaiseen oppiin pohjautuva uskonto vaati liian suurta uhrausta, ja he pitivät kiinni erheellisistä näkemyksistään pettäen itseään ja muita.AO6 266.1