Kiistaa juutalaisista seremonioista

Apostolien ryhtyessä Antiokian sananpalvelijoiden ja maallikkojäsenten kanssa innokkaaseen yhteistoimintaan sielujen voittamiseksi Kristukselle muutamien juutalaisten uskovien Juudeasta, »fariseusten lahkosta», onnistui tuoda esiin kysymys, joka pian johti laajaan kiistaan seurakun-nassa ja aiheutti hämmennystä uskovissa pakanoissa. Sangen vakuuttavasti nämä juutalaistamista puoltavat opettajat julistivat, että ihmisen oli tultava ympärileikatuksi ja pidettävä koko seremonialaki voidakseen pelastua.AO6 135.2

Paavali ja Barnabas kävivät ripeästi käsiksi tähän harhaoppiin ja vastustivat sen soveltamista pakanoihin. Toisaalta monet Antiokian uskovista juutalaisista puolsivat niitä veljiä, jotka olivat vastikään tulleet Juudeasta.AO6 135.3

Juutalaiskristityt eivät yleensä olleet taipuvaisia etenemään yhtä nopeasti kuin Jumala sallimuksessaan raivasi tietä. Apostolien me-nestyksellisestä toiminnasta pakanoiden keskuudessa oli nähtävissä, että pakanakristittyjen lukumäärä ylittäisi suuresti juutalaiskristittyjen määrän. Juutalaiset pelkäsivät, että jollei heidän lakinsa määräyksiä ja seremonioita säädettäisi pakanoille välttämättömäksi ehdoksi seurakunnan jäsenyyteen pääsylle, niin juutalaisten kansalliset erikoispiirteet, jotka olivat tähän asti erottaneet heidät kaikista muista ihmisistä, katoaisivat lopulta evankeliumin sanoman vastaanottaneiden keskuudesta.AO6 135.4

Juutalaiset olivat aina ylpeilleet jumalanpalvelusmenoistaan, ja monet niistä, jotka olivat kääntyneet Kristuksen uskoon, olivat yhä sitä mieltä, että koska Jumala oli kerran selkeästi säätänyt hep-realaisten jumalanpalvelustavan, niin oli epätodennäköistä, että hän milloinkaan antaisi lupaa tehdä muutoksia missään sen yksityiskohdissa. He vaativat, että juutalaisten lait ja seremoniat tuli sisällyttää kristinuskon edellyttämiin jumalanpalvelusmenoihin. He eivät käsittäneet, että kaikki uhrit olivat vain symbolisoineet edeltäpäin Jumalan Pojan kuolemaa, jossa vertauskuva sai konkreettisen täyttymyksensä ja jonka jälkeen Mooseksen järjestelmään kuuluvat menot ja seremoniat eivät enää olleet sitovia.AO6 135.5

Ennen kääntymystään Paavali oli pitänyt itseään nuhteettomana »lain vanhurskauteen nähden» (Fil. 3: 6). Mutta sydämessään kokemansa muutoksen jälkeen hän oli saanut selkeän käsityksen Vapahtajan tehtävästä koko ihmissuvun, sekä pakanoiden että juutalaisten, Lunastajana. Hän oli oppinut tajuamaan elävän uskon ja hengettömien muodollisuuksien välisen eron. Evankeliumin valossa olivat Israelille säädetyt ikivanhat menot ja seremoniat saaneet uuden ja syvällisemmän merkityksen. Se, mitä ne symbolisoivat, oli toteutunut, ja evankeliumin aikakaudella elävät oli vapautettu näiden menojen noudattamisesta. Kymmenen käskyn muuttumatonta jumalallista lakia Paavali kuitenkin noudatti edelleenkin sekä sen hengen että kirjaimen puolesta.AO6 136.1

Antiokian seurakunnassa ympärileikkausta koskevan kysymyksen käsittely johti moniin keskusteluihin ja kiistoihin. Seurakunnan jäsenet pelkäsivät, että keskustelujen jatkaminen synnyttäisi hajaannuksen heidän keskuudessaan. Siksi he lopulta päättivät lähettää Paavalin ja Barnabaan sekä muutamia vastuullisia seurakunnan edustajia Jerusalemiin esittämään asian apostoleille ja vanhimmille. Siellä heidän oli määrä tavata edustajia eri seurakunnista sekä niitä, jotka olivat tulleet Jerusalemiin ollakseen mukana lähestyvissä juhlissa. Tällä välin tuli pidättyä kaikesta kiistelystä, kunnes yhteisessä neuvot-telukokouksessa annettaisiin lopullinen päätös. Tämä päätös tuli eri seurakuntien kaikkialla maassa yleisesti hyväksyä.AO6 136.2

Matkalla Jerusalemiin apostolit kävivät tervehtimässä uskovaisia niissä kaupungeissa, joiden kautta he kulkivat, ja rohkaisivat heitä kertomalla kokemuksistaan Jumalan työssä ja pakanoiden kääntymisestä.AO6 136.3