Ruumiillista työtä saarnatyön ohella

Juutalaisten keskuudessa ei ruumiillista työtä pidetty oudoksuttavana eikä häpeällisenä. Mooseksen välityksellä heprealaisia oli opetettu kasvattamaan lapsensa ahkeruuteen. Katsottiin synniksi, jos nuoret saivat varttua aikuisiksi joutumatta tekemään ruumiillista työtä. Vaikka lapsi oli määrä kasvattaa pyhään virkaan, hänen tuli siinäkin tapauksessa oppia tuntemaan käytännön elämää. Jokaiselle nuorukaiselle, olivatpa hänen vanhempansa rikkaita tai köyhiä, opetettiin jokin ammatti. Niiden vanhempien, jotka jättivät antamatta tällaisen koulutuksen lapsilleen, katsottiin poikkeavan Herran opetuksista. Tämän tavan mukaisesti Paavali oli jo varhain oppinut teltantekijän ammatin.AO6 241.2

Ennen Kristuksen opetuslapseksi tuloaan Paavali oli ollut korkeassa virassa eikä hänen ollut tarvinnut tehdä ruumiillista työtä. Mutta myöhemmin, kun hän oli käyttänyt kaikki varansa Kristuksen asian edistämiseen, hän turvautui toisinaan ammattiinsa ansaitakseen elantonsa. Näin hän menetteli erityisesti silloin, kun hän työskenteli paikkakunnilla, joilla hänen vaikuttimensa olisi saatettu ymmärtää väärin.AO6 241.3

Tessalonikassa luemme Paavalin ensimmäistä kertaa hankkineen kättensä työllä elantonsa Jumalan sanaa julistaessaan. Kun hän kirjoitti sikäläisten uskovien seurakunnalle, hän muistutti heille, että hän olisi voinut »vaatia arvonantoa» heiltä, ja lisäsi: »Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia» (1 Tess. 2: 7, 9). Ja vielä toisessa heille lähettämässään kirjeessä hän totesi, etteivät hän ja hänen työtoverinsa olleet heidän parissaan »ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää”. Yötä päivää teimme työtä, hän kirjoitti, »ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi; ei niin, ettei meillä olisi siihen val-taa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme» (2 Tess. 3: 8,9).AO6 241.4

Tessalonikassa Paavali oli tavannut ihmisiä, jotka kieltäytyivät työnteosta. Tällaisista ihmisistä hän myöhemmin kirjoitti: »Muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hil-jaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.» Työskennellessään Tessalonikassa Paavali oli huolellisesti näyttänyt tällaisille oikeaa esimerkkiä. »Jo silloin, kun olimme teidän tykönänne”, hän kirjoitti, »me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä» (2 Tess. 3: 11, 12,10).AO6 242.1

Jokaisella aikakaudella saatana on pyrkinyt haittaamaan Jumalan palvelijain toimintaa soluttamalla seurakuntaan kiihkomielisyyttä. Näin oli Paavalin päivinä, ja näin oli myöhempinä vuosisatoina, us-konpuhdistuksen aikaan. Wycliffe, Luther ja monet muut, jotka siunasivat maailmaa vaikutuksellaan ja uskollaan, kohtasivat juonia, joiden avulla sielunvihollinen koettaa johtaa kiihkomielisyyteen hurmahenkisiä, tasapainottomia ja pyhittymättömiä ihmisiä. Harhautuneet sielut ovat opettaneet, että todellisen pyhyyden saavuttaminen kohottaa mielen kaikkien maallisten ajatusten yläpuolelle ja saa ihmiset kieltäytymään kokonaan työstä. Toiset ovat omaksuneet äärimmäisen jyrkkiä näkemyksiä joistakin Raamatun kohdista ja opettaneet, että on synti tehdä työtä. Kristittyjen ei pitäisi heidän mielestään lainkaan ajatella omaa tai perheensä ajallista hyvinvointia, vaan heidän tulisi omistaa elämänsä yksinomaan hengellisille. Apostoli Paavalin opetus ja esimerkki kiistää tällaiset äärimmäisnäkemykset.AO6 242.2

Paavalin toimeentulo Tessalonikassa ei ollut kokonaan riippuvainen hänen kättensä työstä. Viitaten myöhemmin tuossa kaupungissa saamiinsa kokemuksiin hän kirjoitti Filippin uskoville kiitokseksi lahjoista, joita oli saanut heiltä siellä ollessaan, sanoen: »Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin» (Fil. 4: 16). Huolimatta siitä, että hän sai tällaista apua, hän pyrki tunnollisesti näyttämään tessalonikalaisille esimerkkiä ahkeruudesta, jottei kukaan voinut aiheellisesti syyttää häntä ahneudesta ja jotta ne, joilla oli kärjistettyjä näkemyksiä ruumiillisesta työstä, saisivat nuhteita käytännön tietä.AO6 242.3