Luku 42—Merimatka ja haaksirikko

Vihdoin Paavali oli matkalla Roomaan. »Kun oli päätetty», Luukas kirjoittaa, »että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta.»AO6 301.1

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla merenkulkuun liittyi aivan erityisiä vaikeuksia ja vaaroja. Merenkävijät määrittivät kurssinsa pääasiallisesti auringon ja tähtien mukaan; milloin näitä ei nähty ja sää enteili myrskyä, alusten omistajat pelkäsivät lähteä avomerelle. Osan vuotta turvallinen merenkulku oli lähes mahdotonta.AO6 301.2

Apostoli Paavali joutuisi nyt kestämään ne vaikeat koettelemukset, jotka lankeaisivat hänen osalleen kahlevankina pitkällä ja uuvuttavalla merimatkalla Italiaan. Muuan seikka lievensi suuresti hänen kohtalonsa kovuutta: hän sai matkatovereikseen Luukkaan ja Aristarkuksen. Kolossalaisille kirjoittamassaan kirjeessä hän myöhemmin sanoi jälkimmäistä vankitoverikseen (Kol. 4: 10), mutta Aristarkus jättäytyi vankeuteen Paavalin rinnalle omasta vapaasta tahdostaan voidaksensa auttaa häntä hänen koettelemuksissaan.AO6 301.3

Matka alkoi suotuisasti. Seuraavana päivänä ankkuroitiin Sidonin satamaan. Siellä Julius, sadanpäämies, »kohteli Paavalia ystävällisesti» ja kuultuaan, että paikkakunnalla oli kristittyjä, »salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan». Tästä luvasta oli apostoli, joka terveydeltään oli heikossa kunnossa, suuresti kiitollinen.AO6 301.4