Varoitus kaikille sukupolville

Ääretön Viisaus näki, että tämä Jumalan vihan näkyvä osoitus oli välttämätön, jottei nuori seurakunta ajautuisi siveelliseen rappioon. Uskovaisten määrä oli nopeassa kasvussa. Seurakunta olisi joutunut vaaraan, jos siihen olisi käännynnäisten määrän nopeasti lisääntyessä liittynyt miehiä ja naisia, jotka olisivat sanoneet pal-velevansa Jumalaa mutta olisivatkin palvelleet mammonaa. Tämä tuomio osoitti, etteivät ihmiset voi pettää Jumalaa. Herra havaitsee sydämen salaisen synnin, eikä hän salli itseänsä pilkattavan. Tuomio oli tarkoitettu varoitukseksi seurakunnalle, jotta uskovaiset karttaisivat teeskentelyä ja ulkokultaisuutta ja varoisivat riistämästä Jumalalta.AO6 54.1

Tätä osoitusta vihasta, jota Jumala tuntee ahneutta, petollisuutta ja ulkokultaisuutta kohtaan, ei annettu varoitusmerkiksi vain alkuseurakunnalle vaan myös kaikille tuleville sukupolville. Ahneuteen Ananias ja Safiira olivat langenneet ensimmäiseksi. Halu pitää itsellään osa siitä, mitä he oli- vat luvanneet Herralle, oli johdattanut heidät petokseen ja ulkokul-taisuuteen.AO6 54.2

Jumala on saattanut evankeliumin julistamisen riippuvaiseksi hänen kansansa työstä ja lahjoituksista. Herran työ rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Ihmiselle uskotuista varoista Jumala vaatii tietyn osan - kymmenennen. Hän antaa kaikille vapauden päättää, antavatko he enemmän tai eivät. Mutta kun Pyhä Henki koskettaa sydäntä ja ihminen lupautuu antamaan jonkin summan, hänellä ei enää ole minkäänlaista oikeutta tähän pyhitettyyn osaan. Tämän laatuisia ihmisille annettuja lupauksia pidettäisiin sitovina, mutta eivätkö Jumalalle annetut lupaukset ole vielä sitovampia? Ovatko omantunnon oikeudessa vahvistetut lupaukset vähemmän sitovia kuin kirjalliset sopimukset?AO6 55.1

Kun jumalallinen valo loistaa sydämeen tavallista kirkkaampana ja voimallisempana, tavanomainen itsekkyys hellittää otteensa ja ihminen on halukas tukemaan lahjoituksin Jumalan asiaa. Mutta kenenkään ei pidä luulla, että hän saa täyttää tuolloin antamansa lupauksen saatanan yrittämättä lainkaan estää. Saatanasta ei ole mieluisaa nähdä Lunastajan maanpäällisen valtakunnan lujittuvan. Hän vihjaa, että annettu lupaus oli liian suuri, että se saattaa tehdä tyhjiksi heidän yrityksensä hankkia omaisuutta tai täyttää perheensä toiveita.AO6 55.2

Jumala siunaa ihmisiä omaisuudella, ja hän tekee näin, jotta he kykenisivät tukemaan hänen asiansa eteenpäin viemistä. Hän lähettää auringonpaisteen ja sateen. Hän saattaa kasvillisuuden kukoistamaan. Hän antaa terveyttä ja kykyä hankkia varoja. Kaikki siunauksemme tulevat hänen anteliaasta kädestään. Hän haluaisi ihmisten osoittavan puolestaan kiitollisuutta palauttamalla hänelle osan kymmenyksinä ja uhreina. Jos varoja virtaisi rahastoon tämän jumalallisesti säädetyn suunnitelman mukaisesti - kymmenykset kaikista tuloista ja runsaat uhrilahjat - niin Herran työ saisi tukea ylenpalttisesti.AO6 55.3

Mutta itsekkyys kovettaa ihmisten sydämen, ja Ananiaan ja Safiiran tavoin he tuntevat kiusausta pitää itsellään osan hinnasta teeskennellen kuitenkin täyttävänsä Jumalan vaatimukset. Monet kuluttavat rahaa ylettömästi omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa. Miehet ja naiset kallistavat korvansa haluilleen ja tyydyttävät mielitekojaan mutta tuovat Jumalalle miltei vasten tahtoaan kitsaan uhrin. He unohtavat, että Jumala vaatii vielä tarkan selvityksen siitä, kuinka hänen suo-maansa hyvyyttä on käytetty, ja ettei hän hyväksy sitä mitätöntä antia, jonka he luovuttavat rahastoon, sen enempää kuin hän hyväksyi Ananiaan ja Safiiran uhria.AO6 55.4

Siitä ankarasta rangaistuksesta, joka langetettiin noille pettu-reille, Jumala haluaisi meidän oppivan sen, kuinka syvästi hän vihaa ja halveksii kaikkea ulkokultaisuutta ja petollisuutta. Teeskennellessään antaneensa kaiken Ananias ja Safiira valehtelivat Pyhälle Hengelle, ja tämän vuoksi he menettivät niin tämän kuin tulevankin elämän. Sama Jumala, joka rankaisi heitä, tuomitsee tänä päivänä kaiken valheellisuuden. Vilpilliset huulet ovat hänelle kauhistus. Hän julistaa, ettei pyhään kaupunkiin »ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa» (Ilm. 21: 27). Totuuden puhumisessa oltakoon lujia ja tinkimättömiä. Se tulkoon osaksi elämää. Totuudella leikit - teleminen ja teeskentely omien itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi merkitsee uskon haaksirikkoa. »Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä» (Ef. 6: 14). Valheiden puhuja myy sielunsa halvalla. Hänen valheistaan saattaa olla näennäistä hyötyä kiperissä tilanteissa. Hän saattaa kokea tällä tavoin näennäistä menestystä, jota hän ei kokisi menettele-mällä rehellisesti. Mutta lopulta hän päätyy vaiheeseen, jossa hän ei voi luottaa kehenkään. Koska hän itse on petturi, hän ei luota muidenkaan sanaan.AO6 55.5

Ananiaan ja Safiiran tapauksessa petollisuus Jumalaa kohtaan sai tuota pikaa rangaistuksensa. Sama synti toistui useasti seurakunnan myöhemmässä historiassa ja on monien tunnolla nykyisinkin. Mutta vaikka Jumalan närkästys ei kenties ilmenekään näkyvällä tavalla, tuo synti on yhtä inhottava hänen silmissään tänä aikana kuin apostolien aikanakin. Varoitus on annettu; Jumala on selvästi ilmaissut inhonsa tätä syntiä kohtaan. Kaikki, jotka antavat periksi ulkokultaisuudelleen ja ahneudelleen, saavat olla varmoja siitä, että he turmelevat tällä omaa sieluaan.AO6 56.1