Israelin varoittava esimerkki

Paavali muistutti korinttilaisille muinaisen Israelin kokemuksista, niistä siunauksista, jotka palkitsivat heidän kuuliaisuutensa, ja niistä tuomioista, jotka seurasivat heidän rikkomuksiaan. Hän muistutti korinttilaisia siitä ihmeellisestä tavasta, jolla heprealaiset johdatettiin Egyptistä, pilven suojellessa heitä päivällä ja tulipatsaan yöllä. Näin he selviytyivät turvallisesti Punaisen meren läpi, kun taas egyptiläiset, jotka yrittivät samaa, hukkuivat kaikki. Näillä teoillaan Jumala oli tunnustanut Israelin seurakunnakseen. He »söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.» Heprealaisilla oli kaikilla matkoillansa johtajanaan Kristus. Kallio, johon lyötiin, symbolisoi Kristusta, jota haavoitettaisiin ih-misten rikkomusten tähden, jotta pelastuksen virta tulvisi kaikille.AO6 221.4

Huolimatta siitä mielisuosiosta, jota Jumala osoitti heprealaisille, heitä kohtasivat Jumalan tuomiot, koska he himoitsivat nautintoja, jotka olivat jääneet heidän taakseen Egyptiin, ja koska he tekivät syntiä ja niskuroivat. Apostoli käski Korintin uskovaisten ottaa vaarin Israelin kokemukseen sisältyvästä opetuksesta. »Tämä tapahtui varoittavaksi esi-merkiksi meille”, hän selitti, »että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.» Hän osoitti, kuinka mukavuudenhalu ja nautinnonhimo olivat valmistaneet tietä synneille, jotka vaativat Jumalan näkyvän rangaistuksen. Istuutuessaan syömään ja juomaan ja noustessaan karkeloi-maan israelilaiset hylkäsivät Jumalan pelon, jota olivat tunteneet kuunnellessaan lain julistamista; he valmistivat kultaisen vasikan edustamaan Jumalaa ja kumarsivat sitä. Oltuaan mukana BaalPeorin palvontaan liittyneissä yleisissä pidoissa monet heprealaisista lankesivat hillittömyyteen. Jumalan viha syttyi, ja hänen käskystään vitsaus surmasi yhdessä päivässä »kaksikymmentä kolme tuhatta».AO6 222.1

Apostoli teroitti korinttilaisille: »Joka luulee seisovansa, katso-koon, ettei lankea.» Jos he tulisivat omahyväisiksi ja itsevarmoiksi eivätkä enää valvoisi ja rukoilisi, he lankeaisivat pahaan syntiin ja langettaisivat päälleen Jumalan vihan. Kuitenkaan Paavali ei halunnut heidän joutuvan epätoivon tai masennuksen valtaan. Hän lausui heille vakuutuksen: »Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.»AO6 222.2

Paavali kehotti veljiään kysymään itseltään, mikä vaikutus heidän sanoillaan ja teoillaan olisi muihin. Heidän tuli olla tekemättä mitään sellaista, mikä kaikessa viattomuudessaankin vaikuttaisi epäjumalanpalveluksen hyväksymiseltä tai loukkaisi niiden arkaa tuntoa, jotka saattoivat olla heikkoja uskossa. »Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle.»AO6 222.3

Varoittavat sanat, jotka apostoli lausui Korintin seurakunnalle, ovat sovellettavissa kaikkiin aikakausiin ja koskevat erityisesti meidän aikaamme. Epäjumalanpalveluksella hän ei tarkoittanut ainoastaan epäjumalien kumartamista vaan itsekkyyttä, mukavuudenhalua, mielitekojen ja himojen tyydyttämistä. Pelkästään se, että ihminen tunnustaa uskovansa Kristukseen tai kerskuu tuntevansa totuuden, ei tee häntä kristityksi. Uskonto, joka pyrkii ainoastaan miellyttämään silmää, korvaa ja suuta tai joka hyväksyy itsekkäät nautinnot, ei ole Kristuksen uskontoa.AO6 222.4