Jerusalemin neuvottelukokous

Jerusalemissa Antiokian seurakunnan edustajat tapasivat eri seurakunnista saapuneita veljiä, jotka olivat kokoontuneet yhteiseen kokoukseen. He kertoivat heille menestyksestä, jota heidän palvelustoimintansa pakanain keskuudessa oli kohdannut. Sitten he esittivät tarkan selvityksen siitä hämmingistä, joka oli syntynyt, kun eräät kristinuskoon kääntyneet fariseukset olivat saapuneet Antiokiaan ja julistaneet, että pelastuakseen oli pakanakristittyjen tultava ympärileika- tuiksi ja noudatettava Mooseksen lakia.AO6 136.4

Tästä kysymyksestä keskusteltiin kokouksessa kiivaasti. Ympä-rileikkausta koskevaan kysymykseen liittyi monia muita kysymyksiä, jotka vaativat huolellista tarkastelua. Yhtenä näistä oli kysymys siitä, miten olisi suhtauduttava epäjumalille uhrattujen ruokien käyttöön. Monet pakanakristityistä elivät tietämättömien ja taikauskoisten ihmisten keskuudessa, jotka useasti uhrasivat epäjumalille. Näitä pakanallisia jumalanpalvelusmenoja suorittavat papit harjoittivat laajaa kauppaa heille tuoduilla uhreilla. Juutalaiskristityt pelkäsivät, että pakanakristityt saattaisivat kristinuskon huonoon maineeseen ostamalla sel-laista, mikä oli uhrattu epäjumalille, ja antamalla täten eräänlaisen hyväksymisensä epäjumalanpalvontaan liittyville tavoille.AO6 137.1

Lisäksi pakanat olivat tottuneet syömään kuristamalla teurastettujen eläinten lihaa, jota vastoin juutalaiset olivat saaneet Jumalalta ohjeen, että kun eläimiä teurastettiin ruoaksi, oli aivan erityisesti huolehdittava siitä, että veri vuodatettiin pois ruhosta, sillä muuten liha olisi epäterveellistä. Jumala oli antanut nämä määräykset juutalaisille varjellakseen heidän terveyttään. Juutalaiset Pitivät syntinä käyttää verta ruokana. He katsoivat, että veressä oli elämä ja että veren vuodattaminen johtui synnistä.AO6 137.2

Pakanoilla oli sitä vastoin tapana ottaa talteen veri, joka vuoti uhrieläimestä, ja käyttää se ruoan valmistuksessa. Juutalaiset eivät voineet uskoa, että heidän olisi muutettava tapoja, jotka he olivat omaksuneet Jumalan erityismää-räyksestä. Niinpä tilanne oli nyt se, että jos juutalainen ja pakana olisivat yrittäneet syödä samassa pöydässä, jälkimmäisen tavat olisivat järkyttäneet ja loukanneet edellistä.AO6 137.3

Pakanat, etenkin kreikkalaiset, olivat äärimmäisen vapaamielisiä, ja oli olemassa vaara, että jotkut sydämeltään kääntymättömät omaksuisivat muodollisesti uuden uskon luopumatta vääristä tavoistaan. Juutalaiset kristityt eivät voineet suvaita siveettömyyttä, jota taas pakanat eivät pitäneet tuomittavana. Niinpä juutalaiset pitivät erittäin asianmukaisena, että ympärileikkaus ja seremonialain noudattaminen määrättäisiin pakanakristityille heidän vilpittömyytensä ja uskollisuutensa varmistamiseksi. Tämän he uskoivat estävän niiden seurakuntaan liittymisen, jotka omaksuisivat uuden uskon kääntymättä vilpittömästi sydämeltään ja jotka saattaisivat myöhemmin tuottaa häpeää yhteiselle asialle siveettömyydellään ja hillittömyydellään.AO6 137.4

Keskeisimpään kiistakysymykseen liittyvät eri näkökohdat tuntuivat johtavan neuvoston ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Mutta Pyhä Henki oli todellisuudessa jo selvittänyt tämän kysymyksen, jonka ratkaisusta näytti riippuvan kristillisen seurakunnan menestys ellei suorastaan sen olemassaolo.AO6 137.5