Sananpalvelijan oma esimerkki

Paavali ei milloinkaan unohtanut vastuuta, joka hänellä oli Kristuksen palvelijana: jos sielut joutuisivat kadotukseen hänen uskottomuutensa tähden, Jumala panisi hänet siitä tilille. »Jonka palvelijaksi minä olen tullut», hän totesi evankeliumista, »Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaiku-tuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa» (Kol. 1: 25-29).AO6 255.1

Nämä sanat asettavat Kristuksen työntekijälle korkean päämäärän, mutta sen päämäärän voivat saavuttaa kaikki, jotka alistuvat suuren Opettajan ohjaukseen ja siten omaksuvat joka päivä opetusta Kristuksen koulussa. Jumalan käytettävissä olevat voimat ovat rajattomat. Sananpalvelija, joka suuressa hädässään jättäytyy Herran turvaan, saa olla varma siitä, että hän saa sellaista, mikä on hänen kuulijoilleen elämän tuoksu elämäksi.AO6 255.2

Paavalin kirjoitukset osoittavat, että evankeliumin palvelijan tulisi olla esimerkkinä totuuksista, joita hän opettaa, ja välttää antamasta »missään kohden — aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi» (2 Kor. 6: 3). Omasta työstään hän on välittänyt meille kuvan Korintin uskoville lähettämässään kirjeessä: »Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sotaaseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villit-sijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä» (2 Kor. 6:10).AO6 255.3

Tiitukselle hän kirjoitti: »Nuorempia miehiä samoin kehoita käyttäytymään siveästi. Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi ter- vettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana» (Tiit. 2: 6-8).AO6 255.4