Kymmenykset, lahjat ja uhrit

Apostoli viittasi tässä Herran suunnitelmaan, jonka mukaisesti huolehdittiin temppelissä palvelevien pappien toimeentulosta. Ne, jotka erotettiin tähän pyhään virkaan, saivat tukea veljiltään, joille he välittivät hengellisiä siunauksia. »Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta» (Hebr. 7:5). Herra valitsi Leevin sukukunnan pyhiin virkoihin, jotka liittyivät temppeliin ja pappeuteen. Papista sanottiin: »Hänet Herra, sinun Jumalasi, on valinnut - että hän ja hänen poikansa alati seisoisivat ja palvelisi-vat Herran nimessä» (5 Moos 18: 5). Yhden kymmenesosan kaikista tuloista Herra vaati omakseen, ja tuon kymmenyksen pidättämistä hän piti riistämisenä.AO6 234.4

Juuri tähän papiston elatusta koskevaan suunnitelmaan Paavali viittasi sanoessaan: »Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.» Ja myöhemmin, kirjoittaessaan Timoteukselle, apostoli sanoi: »Työmies on palkkansa ansainnut» (1 Tim. 5:18).AO6 235.1

Kymmenysten maksaminen muodosti vain osan suunnitelmasta, jolla Jumala huolehti palvelijoittensa ylläpidosta. Oli olemassa jumalallisia säännöksiä lukuisista lahjoista ja uhreista. Juutalaisen järjestelmän mukaisesti kansaa opetettiin vaalimaan epäitsekkyyden henkeä sekä Jumalan asian tukemisessa että puutteenalaisten huoltamisessa. Joissakin erikoistapauksissa tuli luovuttaa vapaaehtoisia uhreja. Elonleikkuun ja viininkorjuun aikaan maan uutisia - viljaa, viiniä ja öljyä - Pyhitettiin uhriksi Herralle. Maahan karisseet tähkät ja peltojen nurkkaukset jätettiin köyhille. Uutiset villoista, kun lampaat kerittiin, ja jyvistä, kun vehnä puitiin, erotettiin Jumalalle. Sama koski myös eläinten esikoisia, ja esikoispojasta maksettiin lunastusraha. Uutiset tuli tuoda pyhäkköön Herran eteen, minkä jälkeen ne annettiin pappien käyttöön.AO6 235.2

Tällä hyväntekeväisyysjärjes-telmällä Herra pyrki opettamaan Israelille, että kaikessa tuli hänen olla ensimmäisenä. Näin heille muistutettiin, että Jumala oli heidän peltojensa, katraittensa ja laumojensa omistaja, että juuri hän lähetti heille auringonpaisteen ja sateen, joka kasvatti ja kypsytti sadon. Kaikki, minkä he omistivat, oli hänen; he olivat vain hänen omaisuutensa hoitajia.AO6 235.3

Jumalan tarkoituksena ei ole, että kristityt, joiden saamat erikoismahdollisuudet ovat paljon suuremmat kuin juutalaisten, olisivat vähemmän avokätisiä kuin viimeksimainitut olivat. »Jokaiselta, jolle on paljon annettu», Vapahtaja julisti, »myös paljon vaaditaan» (Luuk. 12: 48). Heprealaisilta vaadittu anteliaisuus tähtäsi suurelta osin heidän oman kansakuntansa etuun; nykyään Jumalan työ ulottuu kaikkialle maailmaan. Kristus on luovuttanut evankeliumin aarteet seuraajiensa käsiin, ja heille hän on asettanut velvollisuuden välittää pelastuksen ilosanomaa maailmalle. Velvoitteemme ovat paljon suuremmat kuin muinaisen Israelin.AO6 235.4

Jumalan työn laajetessa avunpyyntöjä tulee yhä useammin. Jotta näihin pyyntöihin voitaisiin vastata, kristittyjen tulisi ottaa vaarin käskystä: »Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa» (Mal. 3: 10). Jos kristityiksi tunnustautuneet uskollisesti toisivat Jumalalle kymmenyksensä ja uhrinsa, hänen aarrekammionsa olisi täysi. Ei tarvittaisi myyjäisiä, arpajaisia tai huvitilaisuuksia varojen hankkimiseksi evankelioimistyölle.AO6 235.5