Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Johanneksen nuoruusvuosien luonteenvirheet

    Johanneksen elämässä ja luonteessa ilmennyt luottavainen rakkaus ja epäitsekäs uskollisuus on suunnattoman arvokas opetus kristilliselle seurakunnalle. Johanneksella ei suinkaan luonnostaan ollut sitä luonteen lempeyttä, joka hänen myöhemmässä vaelluksessaan on nähtävissä. Luontaisesti hänessä oli vakavia puutteita. Hän ei ollut vain ylpeä, itsevarma ja kunnianhimoinen vaan myös kiivas ja loukkauksista närkästyvä. Häntä ja hänen veljeään sanottiin »ukkosenjylinän pojiksi”. Pikavihaisuutta, kostonhalua, arvostelevaista mieltä, kaikkea tätä ilmeni tuossa rakkaassa ope-tuslapsessa. Mutta kaiken sen alta jumalallinen Opettaja erotti hartaan, vilpittömän, rakastavan sydämen. Jeesus nuhteli häntä itsekkyydestä, antoi hänen pettyä kunnianhimoisissa toiveissaan, koetteli hänen uskoaan. Mutta hän ilmoitti hänelle sen, mitä hänen sielunsa kaipasi - pyhyyden kauneuden, rakkauden muuttavan voiman.AO6 372.3

    Johanneksen luonteen vajavuudet tulivat voimakkaasti esille useita kertoja hänen ollessaan henkilökohtaisessa yhteydessä Vapahtajaan. Erään kerran Kristus lähetti sanansaattajia edel- lään erääseen samarialaiskylään pyytämään, että sen asukkaat va-rautuisivat huolehtimaan hänestä ja hänen opetuslapsistaan. Mutta kun Vapahtaja lähestyi kylää, kävi ilmi, että hän halusi jatkaa matkaansa Jerusalemiin. Tämä herätti samarialaisissa kateutta. Sen sijaan että olisivat pyytäneet häntä viipymään luonaan, he eväsivät häneltä huolenpidon, jonka olisivat suoneet tavalliselle matkalaiselle. Jeesus ei milloinkaan tungettele kenenkään luo, ja niin nuo samarialaiset menettivät siunauksen, mikä olisi suotu heille, jos he olisivat pyytäneet häntä jäämään heidän vieraakseen.AO6 372.4

    Opetuslapset tiesivät, että Kristuksen tarkoituksena oli siunata samarialaisia läsnäolollaan, ja heidän Mestarilleen osoitettu kylmäkiskoisuus, kateus ja epäkunnioitus herätti heissä hämmästystä ja närkästystä. Etenkin Jaakob ja Johannes olivat kiihdyksissään. Se, että henkilöä, jota he kunnioittivat niin suuresti, kohdeltiin tällä tavoin, tuntui heistä niin suurelta vääryydeltä, että siitä oli välittömästi annettava rangaistus. Kiivauksissaan he sanoivat: »Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät? » Tällä he viittasivat tuhoon, joka oli kohdannut samarialaisia sotapäälliköitä ja heidän joukkojaan, jotka oli lähetetty vangitsemaan profeetta Eliaa. He olivat yllättyneitä huomatessaan, että Jeesus pahastui heidän sanoistaan. Vielä enemmän he yllättyivät kuullessaan nuhtelevat sanat: »Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut ihmisiä tuhoamaan, vaan heitä pelastamaan» (Luuk. 9: 54-56; engl. raa-matunkäännös).AO6 373.1

    Kristuksen lähetystehtävään ei kuulu, että ihmiset pakotetaan vastaanottamaan hänet. Saatana ja hänen henkensä kiihottamat ihmiset pyrkivät pakottamaan omaatuntoa. Kiivaillen muka vanhurskauden puolesta henkilöt, jotka ovat liittoutuneet pahojen enkelien kanssa, toisinaan tuottavat kärsimystä lähimmäisilleen käännyttääksensä heidät omiin uskonnollisiin käsityksiinsä. Mutta Kristus osoittaa alati laupeutta, pyrkii alati voittamaan ihmisen ilmaisemalla rakkautensa. Hän ei voi hyväksyä ketään kilpailijaa ihmissydämessä eikä hän hyväksy myöskään osittaista palvelusta, mutta hän haluaa ainoastaan vapaaehtoista palvelusta, sydämen pakotteetonta antautumista rakkauden ohjaukseen.AO6 373.2

    Erään toisen kerran Jaakob ja Johannes esittivät äitinsä välityksellä pyynnön, että heille myönnettäisiin ylimmät kunniasijat Kristuksen valtakunnassa. Vaikka Kristus oli useasti selvittänyt kuninkuutensa luonteen, nämä nuoret opetuslapset vaalivat yhä toivoa Messiaasta, joka ottaisi valtaistuimensa ja kuninkaallisen valtansa ihmisten toiveitten mukaisesti. Äiti, joka himoitsi heidän kanssaan kunniasijaa tuossa val-takunnassa omille pojilleen, pyysi: »Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi.»AO6 373.3

    Mutta Vapahtaja vastasi: »Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?» He muistivat hänen arvoitukselliset sanansa, jotka viittasivat koettelemuksiin ja kärsimyksiin, mutta vastasivat silti itsevarmasti: »Voimme.» He pitäisivät ylimpänä kunniana todistaa uskollisuutensa olemalla osallisina kaikessa, mikä kohtaisi heidän Herraansa.AO6 373.4

    »Minun maljani te tosin juotte», Kristus julisti - edessään risti valtaistuimen asemesta, kaksi pahantekijää kohtalotovereinaan, toinen hänen oikealla ja toinen hänen vasemmalla puolellaan. Jaakob ja Johannes tulivat olemaan Mestarinsa kärsimystovereita: toinen heistä saisi pikaisen surmansa miekasta, ja toinen heistä seuraisi Mestariaan työn ja moitteen ja vainon keskellä pitempään kuin kukaan muu opetuslapsi. »Mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen», Kristus jatkoi, »ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut» (Matt. 20: 21-23).AO6 374.1

    Jeesus ymmärsi, mistä syystä pyyntö oli esitetty, ja moitti näitä kahta opetuslasta ylpeydestä ja kunnianhimosta seuraavasti: »Kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja — mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän kes-kuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä» (Matt. 20: 25-28).AO6 374.2

    Jumalan valtakunnassa asemaa ei saavuteta havittelemalla suosiota. Sitä ei voida ansaita, eikä si ä saavuteta myöskään millään mie-livaltaisella perusteella. Se on luonteen tulos. Kruunu ja valtaistuin ovat saavutetun tilan vertauskuvia - sen voiton tunnuks a, jonka ihminen on saanut omasta itsestään meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta.AO6 374.3

    Paljon myöhemmin, kun Johannes oli oppinut tuntemaan ja ymmärtämään Kristusta Osallistuttuaan hänen kärsimyksistään, Herra Jeesus ilmoitti hänelle, millä ehdolla ihminen pääsi lähelle hänen valtakuntaansa. »Joka voittaa”, Kristus sanoi, »sen minä annan istua kanssani valtaistui-mellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa» (Ilm. 3: 21). Lähinnä Kristusta on se, joka on syvimmin osallistunut hänen uhrautuvan rakkauden hengestään - rakkauden, joka »ei kerskaa, ei pöyhkeile, - ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa» (1 Kor. 13: 4, 5) - rakkauden, joka innoittaa opetuslasta, kuten se innoitti Herraamme, antamaan kaikkensa, elämään ja uurastamaan ja uhrautumaan hamaan kuolemaan asti ihmiskunnan pelastamiseksi.AO6 374.4

    Evankeliointityönsä alkuvaiheessa Jaakob ja Johannes kohtasivat henkilön, joka karkoitti riivaajia Kristuksen nimessä, vaikka ei ollut hänen tunnustettu seuraajansa. Opetuslapset kielsivät miestä toimimasta ja luulivat menetelleensä oikein. Mutta kun he selvittivät asian Kristukselle, hän nuhteli heitä sanoen: »Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa» (Mark. 9: 39). Ketään sellaista, joka jollakin tavoin osoitti myötämielisyyttä Kristukselle, ei pitänyt torjua. Opetuslapset eivät saaneet omaksua ahdasmielistä, torjuvaa asennetta, vaan heidän tuli osoittaa samaa avaraa myötätuntoa, jota he olivat havainneet Mestarissaan. Jaakob ja Johannes olivat ajatelleet, että kieltäessään tuota miestä he puolustivat Herran kunniaa; mutta nyt he alkoivat tajuta, että he varjelivatkin mustasukkaisesti omaa kunniaansa. He tunnustivat erehdyksensä ja ottivat nuhteesta vaarin.AO6 374.5

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents