Vanginvartijan kääntymys

Vanginvartija oli vavissut nähdessään Jumalan vihan, joka ilmeni maanjäristyksessä. Kun hän arveli vankien paenneen, hän oli ollut valmis surmaamaan itsensä. Nyt kaikki tämä vaikutti vähämerkityksiseltä verrattuna siihen uuteen, outoon pelkoon, joka ahdisti hänen mieltään. Hän halusi omata saman tyyneyden ja tyytyväisyyden, jota apostolit olivat osoittaneet kärsimyksen ja pahoinpitelyn keskellä. Hän näki heidän kasvoillaan taivaan valon. Hän tiesi, että Jumala oli puuttunut ihmeellisellä tavalla asioiden kulkuun pelastaakseen heidän henkensä. Erityisen voimallisina hänen mieleensä palautuivat pahan hengen riivaaman naisen sanat: »Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien.»AO6 153.4

Syvän nöyryyden vallassa hän pyysi, että apostolit julistaisivat nyt hänelle pelastuksen tien. »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi», he vastasivat; ja »he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat”. Sitten vanginvartija pesi apostolien haavat ja palveli heitä, minkä jälkeen he kastoivat hänet sekä koko hänen perhekuntansa. Pyhittävä voima levittäytyi vankilan asukkien keskuuteen, ja kaikkien mieli avautui kuuntelemaan apostolien julistamia totuuksia. He olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala, jota nämä miehet palvelivat, oli ihmeellisellä tavalla vapauttanut heidät kahleista.AO6 153.5