Herodeksen kuolema

Kohta sen jälkeen kun Pietari oli vapautunut vankilasta, Herodes lähti Kesareaan. Siellä hän järjesti suuret juhlat, joiden tarkoituksena oli synnyttää ihailua ja lisätä hänen kansansuosiotaan. Näihin juhliin saapui nautinnonmetsästäjiä joka taholta, ja niissä mässäiltiin ja juopoteltiin. Komein menoin ja seremonioin Herodes näyttäytyi kansalle ja piti sille ylevän ja lennokkaan puheen. Pukeutuneena hopealta ja kullalta välkkyvään viittaan, joka vangitsi auringon säteet kimalteleviin poimuihinsa ja häikäisi katsojien silmiä, hän oli komea näky. Hänen ulkoasunsa majesteettisuus ja hänen valikoitujen sanojensa väkevyys vaikutti kokoontuneeseen joukkoon huumaavasti. Heidän aistinsa olivat jo turtuneet mässäilystä ja juopottelusta, ja he itse olivat häikäistyneitä Herodeksen komeasta ulkoasusta ja hurmaantuneita hänen käytöksestään ja kaunopuheisuudestaan. Suunniltaan innostuksesta he antoivat ihailunsa ryöpytä hänen ylleen julistaen, ettei kukaan kuolevainen voinut näyttää sellaiselta tai puhua niin vaikuttavasti. He julistivat vielä, että he olivat aina kunnioittaneet häntä hallitsijana mutta että he tästedes palvoisivat häntä jumalana.AO6 107.5

Jotkut niistä, joiden nyt kuultiin ylistävän turmeltunutta syn-nintekijää, olivat vain muutamaa vuotta aikaisemmin huutaneet raivoissaan: Alas Jeesus! Ristiinnaulittakoon, ristiinnaulittakoon! Juutalaiset olivat kieltäytyneet vastaanottamasta Kristusta, jonka vaatteet, karkeat ja useinkin matkasta pölyyntyneet, olivat kätkeneet sisäänsä sydämen, joka tunsi jumalallista rakkautta. Heidän silmänsä eivät kyenneet erottamaan vaatimattoman ulkokuoren alta elämän ja kirkkauden Herraa, vaikka Kristuksen voima ilmeni heille teoissa, joihin kukaan ihminen ei kyennyt. Mutta he olivat valmiit palvomaan jumalana ylpeätä kuningasta, jonka loistavat hopeaja kultavaatteet kätkivät sisäänsä turmeltuneen, julman sydämen.AO6 108.1

Herodes tiesi, ettei hän ansainnut lainkaan sitä ylistystä ja kun-nioitusta, joka häneen kohdistettiin, mutta silti hän vastaanotti kansan palvonnan ikään kuin itselleen kuuluvana. Hänen sydämensä takoi riemusta ja hänen kasvoilleen levisi tyydytetyn ylpeyden hehku, kun hän kuuli huudon: »Jumalan ääni, eikä ihmisen!»AO6 108.2

Mutta äkkiä hänessä tapahtui kauhistava muutos. Hänen kasvonsa tulivat kalmankalpeiksi ja vääristyivät tuskasta. Suuret hikipisarat pursuivat hänen ihonsa huokosista. Hän seisoi hetken aivan kuin kivun ja kauhun lävistämänä; sitten hän käänsi kalvenneet, lyijynharmaat kasvonsa kauhistuneisiin ystäviinsä ja huusi kumealla, epätoivoisella äänellä: Se, jonka te olette korottaneet jumalaksi, on kuoleman oma.AO6 108.3

Mitä hirvittävimpien tuskien raastamana hänet toimitettiin pois tuolta mässäilyn ja komeilun näyttämöltä. Hetkeä aikaisemmin hän oli ylpeänä vastaanottanut tuon suunnattoman kansanpaljouden ylistyksen ja palvonnan. Nyt hän tajusi, että häneen oli tarttunut Hallitsija, joka oli häntä itseään väkevämpi. Katumus valtasi hänet: hän muisti, miten hän oli säälimättömästi vainonnut Kristuksen seuraajia; hän muisti, miten hän oli julmasti määrännyt viattoman Jaakobin surmattavaksi ja miten hän oli suunnitellut apostoli Pietarin teloittamista; hän muisti, miten hän oli pettymyksessään ja voimattomassa raivossaan määrännyt epäoikeudenmukaisen rangaistuksen vankilan vartiomiehille. Hän tunsi, että Jumala oli nyt ottanut tilille hänet, säälimättämän vainoojan. Hän ei saanut huojennusta ruumiinsa kivuille eikä mielensä tuskalle, eikä hän sellaista odottanutkaan.AO6 108.4

Herodes tunsi Jumalan lain, jossa sanotaan: »Älä pidä muita jumalia minun rinnallani» (2 Moos. 20: 3). Hän tiesi, että vastaanottaessaan kansan jumaloinnin hän oli täyttänyt pahuutensa maljan äärimmilleen ja saattanut päällensä Jumalan vanhurskaan vihan.AO6 108.5

Sama enkeli, joka oli tullut kuninkaallisista kartanoista pelastamaan Pietarin, oli ollut vihan ja tuomion airut Herodekselle. Enkeli kosketti Pietaria herättääk-seen hänet unesta; mutta toisenlainen oli se kosketus, jolla hän tarttui tuohon jumalattomaan kuninkaaseen, kukisti hänen ylpeytensä ja kohdisti häneen Kaikkivaltiaan rangaistuksen. Herodes kuoli suuressa mielen ja ruumiin tuskassa, Jumalan rangaistuksen alaisena.AO6 108.6

Tämä jumalallisen oikeudenmukaisuuden osoitus vaikutti kansaan voimakkaasti. Tieto siitä, että Kristuksen apostoli oli ihmeellisellä tavalla pelastunut vankilasta ja kuolemasta, jota vastoin hänen vainoojaansa oli kohdannut Jumalan kirous, levisi kaikkialle ja sai monet uskomaan Kristukseen.AO6 109.1