Paavalin suru juutalaisten kääntymättömyydestä

Tässä kirjeessä Paavali ilmaisi avoimesti huolensa juutalaisten puolesta. Aina kääntymyksestään asti hän oli halunnut auttaa juutalaisia veljiään saamaan selkeän käsityksen evankeliumin sanomasta. »Minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä”, hän totesi juutalaisista, »että he pelastuisivat.”AO6 258.2

Apostolin vaalima toivo ei ollut mitään tavanomaista. Hän rukoili alati Jumalaa työskentelemään niiden israelilaisten puolesta, jotka eivät olleet tunnustaneet Jeesus Nasaretilaista luvatuksi Messiaaksi. »Minä sanon totuuden Kristuksessa», hän vakuutti roomalaisille uskoville, »en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti.»AO6 258.3

Juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, jonka välityksellä hän oli aikonut siunata koko ihmissuvun. Heidän keskuudestaan Jumala oli herättänyt paljon profeettoja. Nämä olivat ennustaneet tulevaksi Lunastajan, joka joutuisi niiden hylkäämäksi ja surmaamaksi, joiden olisi ensimmäisinä pitänyt tunnustaa hänet Luvatuksi.AO6 258.4

Profeetta Jesaja loi katseensa vuosisatojen takaiseen tulevaisuuteen ja näki, miten profeetta toisensa jälkeen samoin kuin lopulta myös Jumalan Poika hylättäisiin. Henki innoitti hänet kirjoittamaan siitä, kuinka Lunastajan ottaisivat vastaan ne, joita ei ollut milloinkaan aikaisemmin laskettu kuuluviksi Israelin lasten joukkoon. Viitaten tähän profetiaan Paavali julistaa: »Esaias on rohkea ja sanoo: ‘Minut ovat löytä- neet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet.’ Mutta Israelista hän sanoo: ‘Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden.’»AO6 258.5